perjantai 30. maaliskuuta 2012

Väritetään elämää glitterillä!



Mun uudessa sängyssä on jotain ihmeellistä taikaa. Mä oon vihdoin saanut nukuttua kunnon yöunet (leimiä, I know, normaalit ihmiset aattelee varmasti jotain ihan muuta kuin nukkumista, kun on puhutaan taikavoimia omaavasta sängystä). Olotila oli jo sen verran paska, että meinasin vaihtaa tän blogin nimeks Elämä väsyttää ja perään iso huutomerkki. Mutta nyt sen voi säästää johonkin myöhempään epätoivon hetkeen, toppen! Jotta mun elämä ei nyt kuulostaisi ihan liian mahtavalta niin pakko mainita, että kyllä ne painajaiset löys mut tänne uuteenki sänkyyn. Näin taas unta siitä eräästä ihmisestä mun menneisyydestä. Sillä on ihan kohta syntymäpäivät ja mä oon sekä valveilla että unessa jahkaillu, että miten ottasin yhteyttä vai otanko ollenkaan. Eikä se vitun terapeuttikaan voi sanoa, että mitä mun pitäis tehdä. Varmaan sorrun epätoivon ja hulluuden hetkellä kirjottamaan jonkun sydäntä särkevän ja ärsyttävän sähköpostin ja pilaan kaiken. Eipä olis eka kerta.

No mutta onneksi mulla on toi projekti polttarikansio! Sitä kun rupee väsäämään niin jo unohtuu huolet ja murheet. Liimaa vähän kimalle tähtiä ja glitteriä ja kaikki näyttää paremmalta. Mua vähän huolestuttaa, kun mä sain ihan täysin vapaat kädet toteuttaa tän kansion. Mutta voi sitten muu porukka syyttää itseään, kun eivät tarkempia ohjeita/vaatimuksia antaneet. Mä oon nyt ottanut tän vähän niinkun harjotuksen kannalta (siis ei tulevia polttarikansioita, vaan omaa lomakuva-albumia varten), että sitten kun teen omista kuvista kansion, niin siitä tulee ihan superhieno. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin mä kyllä tykkään tollasesta piipertämisestä. Oon vaan niin saakelin laiska, etten ikinä jaksa esim kehittää kuvia. Ja kyllä, vaikka olen lähellä kolmeekymppiä, mulla on askartelulaatikko, jossa on glitteriä, tarroja, teippejä, värillistä paperia, tusseja jne. You name it, I got it.
 
Nyt varmaan vois mennä jatkamaan askarteluu paskarteluu, niin pääsee sitten joku päivä tekemään sitä omaa albumia, kun omassa elämässä on niin paljon niitä ihania hetkiä, jotka haluan säilyttää muistojen kirjasessa. Taitaa tulla albumi täyteen kuvia Rompanista ja Taimaan kulkukissoista.

Ou well. Elämässä on hetkiä. Mulla ne nyt vaan ei satu olemaan yhtä glamourin täyteisiä niinkuin facebookin mukaan kaikilla muilla.

Omistan myös sahalaitaset sakset

2 kommenttia:

Annira kirjoitti...

Hei,
en usko, että olet laiska, sinun elämäntilanteesi on vain vaikea. Siis puuttuu motiivi yrittää. Etkö voi etsiä työtä jostain muualta, esim. maaseudulta.

Olin itse joskus nuorena samanlaisessa tilanteessa. Mutta sitten elämä jotenkin alkoi sujua. Useimmilla se alkaa, vaikka lapsuus ja nuoruus ovat vaikeita. Mutta ei se ole naurun asia, se tekee vieläkin kipeää.

Yksi syy minulle pitää blogia, on kirjoittaa sille, joka itse olin nuorena. Kun kukaan ei välittänyt.

Sitä paitsi, miksi et ottaisi yhteyttä siihen kaveriisi. Ei pieni viesti vahingoita ketään. Sekin minulla jäi nuorena tekemättä, ja vieläkin kaduttaa.

Terveisin
Annira

Niina kirjoitti...

Toi motiivin puute oli hyvä pointti, tuntuu usein, että ei ole väliä kuinka paljon yritän tai tsemppaan, paskaa tulee kuitenkin. Sitten se yrittäminenkin hiipuu. Mä lamaannun niin liian helposti.

Oon vähän miettinyt kyllä maiseman vaihtoa mutta toisaalta se pienen pieni tukiverkko mikä mulla on, löytyy tästä pk-seudulta, niin en ainakaan vielä ole niin hyvässä hapessa, että uskaltaisin tehdä mitään niin isoa muutosta.
Sitä sujumista odotellessa siis. Terapeuttikin totes tossa yks kerta, että pitkä prosessihan tämä on ja välillä mennään pari askelta taaksekin päin mutta kyllä niitä edistysaskeleitakin muutama aina joskus tulee.

Kiitos ajatuksistasi! Katsotaan jos saan kerättyä rohkeutta ja ottettua yhteyttä menneisyyteen. Ehkä siitä sitten joskus myöhemmin lisää.