Tasapainotonta

Historyboyn mummo oli pääsiäisvierailun jälkeen sanonut, että vaikutin oikeen tasapainoiselta ihmiseltä. Kysyin tietty heti, että kuinkas seniili se mummo oikeen on. No ihanahan se mummo oli, niinku pyöreet mummot yleensä aina on.

Jouluja ja juhannuksia mä en ihanasta mummosta ja kaikesta muusta mukavasta huolimatta tuu tulevaisuudessa Historyboyn sukulaisissa viettämään. Se rakkaustarina päättyi eilen. Juurikin rakkauden puutteeseen. Alan pikkuhiljaa epäillä omaa kykyäni solmia pysyviä ja läheisiä ihmissuhteita ja heittäytyä tunteiden vietäväksi. Tässähän vallan taas kyynistyy.

Päivän latteus

Saako näin edes sanoa?

Delete

Lisää ammatinvalintaa

Mun pitää oikeesti päästä uusiin piireihin. Kerroin eräälle ystävälle mun työhuolista ja pyysiin sitä ja sen kumppania keksimään, että mitä mä voisin tulevaisuudessa tehdä.

Näistä pitäis nyt sitten valita:
1. prostituoitu
2. työkyvyttömyyseläkeläinen
3. opettaja

Mä annan tän asian nyt vielä hautua vähän aikaa ennen kuin teen mitään päätöksiä.

Ammatinvalintaa

En saa taaskaan unta. Tällä kertaa syynä ei oo ylipitkiksi venähtäneet päikkärit tai mikään muu täysin itseaiheutettu paska. Mua ahdistaa tän hetkinen työtilanne aivan suunnattoman paljon eikä asiaa auta yhtään se, että koulujen työrauhattomuus ja muut ongelmat on viime päivinä olleet esillä muuallakin kun siellä koulussa kultaisen 8B:n tunneilla.

Musta ei valitettavasti löydy sen vertaa idealistia, että jaksaisin uskoa näiden julkisten keskustelujen ja mielenilmausten johtavan mihinkään konkreettiseen parannukseen. Puhutaan kauniisti yhteisestä vastuusta, koskemattomuudesta ja turvallisuudesta mutta luvataanko ryhmäkokoja pienentää tai yritetäänkö kaltaisteni kalliiden mutta opettamisesta innostuneiden maisterien työssäjaksamista parantaa maksamalla kesälomalta palkkaa tai muuttamalla vuosi toisensa jälkeen jatkuvia määräaikaisuuksia edes joskus vakinaisiksi.

Kevät on määräaikaisena olevalle helvettiä. Koulussa monet asiat tähtää jo tulevaan lukuvuoteen, jolloin mä tuskin olen enää talossa. Silti mä istun varastossa laskemassa kirjoja. Jos mä olisin huolimaton tai mun työmooraali olis löyhä, mä laskisin väärin. Tässä kohtaa lukuvuotta, epätietoisena tulevasta, nykyistä työtä suuremman huomion saa uuden työpaikan puuttuminen ja sen etsiminen. Mä myönnän, hoidan tällä hetkellä työni minimipanostuksella. Se varmasti huonontaa koulurauhaa.

Tän mun työmotivaatio-ongelman myötä oon pitkin kevättä pohtinut alan vaihtamista, vaikka opettamisesta nautinkin. Ongelma taitaakin olla siinä, että peruskoulussa aikaa menee käsittämättömän paljon kaikkeen muuhun kun opettamiseen. Ja toki mua vituttaa tää ikuinen sijaisen leima, joka mulle taitaa olla jo tatuoituna otsaan.

Seuraavaks pitäs sitten vaan keksiä, että alanko mä syrjäytyneeks mielenterveyskuntoutujaks tai kenties muotibloggariks. Kaikki hyvät ideat voi laittaa tonne kommentteihin. Lääkäriksi en ala, koska veri ällöttää.

Nyt pitäs vielä hetki sinnitellä hereillä ennenku pitää lähtee töihin. Virkistykseks vielä tää jo aika vanha vitsi. Toimii silti.

Onnea vaan ja turpaan!

Oon ollut alkuvuoden jotenkin kummissani, kun kaupoissa on kuulemma alettu entistä ahkerammin kysymään ikää kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä, eikä mua ole pyydetty näyttämään henkkareita kertaakaan (tosin ei mulla ole voimassa olevaa korttia vieläkään). Täytin kuitenkin 30 vasta tällä viikolla. Lisäks joku idiootti sanoi, että muistutan Jenni Haukiota. Ei mulla ole ikäkriisiä mutta ilmeisesti tää universumi yrittää kyllä tehdä kaikkensa, että mulle tulis sellainen.

Tän syntymäpäivän ehdoton kohokohta oli törmääminen Tuksuun yhdessä lähikuppilassa. Kävin mä myös teatterissa ja huolimatta esityksen hyvästä laadusta ei se kyllä voittanut kunnon tosielämän sosiaalipornoa, jota maamme ykkösblondi tarjoili.

Miksi onnitelluihin pitää aina kirjottaa jotain kamalia latteuksia? Tuksukin noudatti kyseistä sääntöä tällä omaperäisellä kehoituksella. 

Elämän ohje vanhemmalta keittäjältä

Itseaiheutettua

Onneks hiihtoloman nimi on talviloma. Se tuntuu jotenkin armeliaammalta tälläselle kotona tai kylvyssä lillivälle mörölle. Heräsin äskettäin päiväunilta, jotka aloitin noin kaksi tuntia yöunilta heräämisen jälkeen. Eikä tämä päivä ole siis mitenkään poikkeuksellinen. Tähän astiset lomapäivät olen viettänyt pitkälti samalla kaavalla mutta totaalisen passivoitumisen saavuttaminen on nyt uhattuna. Huomenna pitää nimittäin poistua kotoota ja käydä terapeutin luona. Sinne onneks kehtaa mennä paskasilla hiuksilla. Tosin musta on kyllä nykyisin tullut aika joustava ton kehtaamisen suhteen. Tästä ehkä tuoreimpana osoituksena viime viikonlopun verkkareissa ja paskasessa tukassa hilluminen erään Suomen ykkösartistin Johanna Tukiaisen keikalla.

Ei varmaan pitäs enää edes ihmetellä, miksei mun vointi parane.

Ystävänpäivälässytystä

Kuulin, että uus tapa lähestyä paskaa maailmaa on suoran ratkaisun tai toteamuksen sijaan syyllistävän vastakysymyksen esittäminen. Keskivertokansalainen menee väkisinkin vähän hämilleen. Tätä voi just hyvin harjotella vaikka nyt ystävänpäivänä.

- Oletko sä taas unohtanut sun eväät mädäntymään jääkaappiin?
- Hyvin mahdollista mutta mitä Sinä olet tänään tehnyt, että Minä viihtyisin täällä paremmin?

Oikein ällömakeaa ja suklaisaa ystävänpäivää teille 13 lukijalle ja satunnaisille seuraajille myös!

t. Pulla + Mörri