Näytetään tekstit, joissa on tunniste leimii. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leimii. Näytä kaikki tekstit

torstai 7. helmikuuta 2013

Onko hammas biojätettä?

Paras tapa saada kanssaihmisiltä (jopa niiltä vähemmän mukavilta) huolenpitoa ja huomioita, on mun kokemuksen mukaan hammassärky ja erityisesti alhaalla olevan viisaudenhampaan aiheuttama särky. Lisäksi harteille saa vielä sankarin viitan, kun tulee töihin hampaanpoisto-operaatiota seuraavana päivänä.

Harmi sinänsä, että nyt multa nykästiin se viimeinen sitten pois. Ellei niitä viisaudenhampaita kasva revittyjen tilalle uusia, on mun osalta peli jo menetetty. Nauttikaa ja käyttäkää tilaisuutenne hyväksi te, jotka vielä voitte.

torstai 13. syyskuuta 2012

Palkinto

Mua odotti tänään aamulla töissä iloinen yllätys. Opehuoneessa mun lokerossa mua oli vastaanottamassa suffeli. Tossa työyhteissössä on tapana palkita hyvistä jutuista suffelilla. Aivan mahtavaa.Vähän niinkun me opet yritetään vahvistaa oppilaiden ulkoista motivaatiota palkitsemalla niitä wilmassa niillä keltasillalaatikoilla, jos ne ei oo ollut aivan kamalia hirviöitä. Toimii kuin meikäläisen karkkilakko.

Ei oo noi iloiset jutut niin tavallisia omassa elämässä, että oletin sen automaattisesti olevan jollekin muulle tarkoitettu. Väärässä olin. Ei ollu patukka ihan vahingossa kulkeutunut sinne lattianrajaan roskisten taakse. En kehtaa kertoa mistä hyvästä sen sain, koska sitten karisee mun epätoivoisesti ylläpitämä illuusio mm siitä, että mä en pidä lapsista, enkä varsinkaan lapsiperheiden jutuista.

Tänään kaikki onkin sit muuten ollut ihan paskaa. Eli ei mitään uutta tän sadepilven alla. Paitsi et kissa meinas kusta kylppärinmatolle mut ei se sit ku mä yllätin sen.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Tiskikone

Vaikka Kotihoito ja kaikki muutkin mahtavat tukitoimet lääkitystä lukuun ottamatta on kesälomalla, en oo vielä ihan täysin hautautunut paskan alle täällä kotona. Ja nyt mä siis en tarkoita kuvainnollisesti vaan ihan kirjaimellisesti. Ehkä tää nyt sitten on todiste siitä, että jotain hyötyä noista lääkkeistä saattaa olla.

Todistusaineistoa
Apukeinoina oon kokeillut vaikka mitä ja parhaiten toimii tällä hetkellä Biggest loser (kiitos te sairaalloisen ylipainoiset jenkit). Laitan netistä jonku jakson pyörimään ja otan tiskiharjan kauniiseen käteen. Siinä ohjelmassa on niin paljon toistoa ja turhaa soopaa, että pysyy hyvin mukana, vaikka samalla hinkkaa kuukauden takaisia tiskejä puhtaaksi. Et nyt mun keittiö on ekaa kertaa ikuisuuteen sen näkönen että siellä vois vaikka tehdä jotain ruokaakin. No ei nyt kuitenkaan innostuta liikaa. Askel kerrallaan. Tiskaamisesta oli nyt hyvä alottaa ja katotaan sitä ruoanlaittoa sitten vaikka ens viikolla. Ja en mä nyt heti halua sotkea ku toi kyökki vihdoin saatiin puhtaaks.

Nyt mä tarttisin vielä jonkun hyvän kikan, miten saisin itteni tarttumaan imurin varteen. Siinä ei oikeen samalla voi telkkaria katella.

p.s. Lasketaanko päivä päiväunettomaksi, jos herää varttia vaille kaksi?

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Laukussa leipää ja piimää

Sängyssälojumismaratonini alkoi siis keskiviikkona ja olen ehtinyt katsoa noin miljoona jaksoa Law&Order (siis ihan oikeesti) sarjaa ja muutaman rästissä olevan suurimman pudottajan. Eilen illalla aloin tahtomattani tylsistyä kuoliaaksia. Eli neljässä vuorokaudessa on siis mahdollista saavuttaa maksimaalinen leimiyden tila, johon ei enää auta muu kuin punaviini. Tulipahan tämänkin nyt testattua. Ja älkään vain luulko, että eilen kyllästyttyäni pötköttelyyn aivot narikassa, ryhdyin tekemään mitään suurta ja ihmeellistä. Mua pelottaa, että kohta mun mörri lähtee livohkaan, kun se ei enää kestä olla täällä mun tylsyydenpesässä.

Laitoin loput matkakuvat koneelle ja tässä on parhaat otokset. Alla kuvassa tyhjä laukku klo 15.20 ja laukku täynnä klo 15.35. Lähtön valmistautumisen jätin siis tyylilleni uskollisena ihan viime metreille. Unohtukohan jotain? Iloinen mieli?




lauantai 23. kesäkuuta 2012

Kom igen!


Tulin keskiviikkona kotiin, enkä suinkaan suljetulta vaan ihan tosta Itämeren toiselta puolelta. Matka oli liian täynnä ohjelmaa. Keskiviikko aamuna kun pääsin kotiin, kellahdin petiin suorin vartaloin ja seuraavan kerran nousin ylös torstaina aamupäivällä toivottamaan kotihoidon tyyppiä tervetulleeksi mun majaan. Rasituksesta huolimatta Ruotsissa on kuitenkin aina ihana käydä ja tapasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni, joka sai vähän aikaa sitten jälkikasvua. Ihan ok lapsi, nukkui vain. Sen lempinimi on Voodoo-eyes.

Viime viikolla ehdin kävästä psykiatrilla keräämässä reseptejä. Innolla odotan, milloin lääkemuutokset rupee näkymään ja tuntumaan. Toivottavasti pian, koska olis kiva tehdä tän kesän aikana muutakin kun olla vaaka-asennossa pörrösukat jalassa. Ehdottivat et joku kotihoidon tyyppi tulee välillä käymään täällä, kun nää arkiaskareitten hoitamiset on vähän tuottanut hankaluuksia. Aluks vähän ahdisti ajatus siitä, että joku ventovieras tulee tänne kattomaan, kuinka paskasta ja sotkusta täällä on. No se kävi torstaina ja sain purettua matkakamat ja käytyä kaupassa. Ei se ollutkaan niin kamalaa.

Et tässä sitä nyt ollaan. Vahva ja itsenäinen nainen, joka ei saa vietyä roskia ilman apua. No nyt onneks sain sitä apua, jota olis tarvittu jo vuos sitten. Vähän nolottaa, koska ois varmasti hulluja, jotka tota tarttis enemmän kun mä. Mä oon kuitenkin maisterisnainen ja kaikkee.

En lähtenyt mihinkään juhannuksen viettoon, et juhannuskokot ja -taiat jäi näkemättä ja tekemättä. Eilen oli siipi kohtalaisen maassa asian takia mut nyt ulkona sataa ja mua ei haittaa muu kun herkkujen puute.

t. Miss Kesäruoho

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Leimi horo



Mä en käsitä, milloin musta tuli näin tylsä harmaa hiirulainen. Täytyy kattoo lääkepurkista niitä sivuvaikutuksia. Ehkä mun masennuksen lisäks mielialalääkitys tekee musta äärettömän tylsän ja tasapaksun. Hulluna mä olin hauskempi, ainakin omasta mielestä. Koskaan ei tiennyt, että milloin tulee hysteerinen kohtaus tai milloin totaalinen lamaantuminen. Nyt ei tapahdu mitään, koska en uskalla poistua mukavuusalueeltani (eli kotoa). En uskalla tehdä mitään tai ajatella mitään, ettei tulis uutta romahdusta. Mä hengitän, juuri ja juuri mut en tunne olevani elossa. Pitää kokeilla rajoja muulla tavoin, että tuntis jotain. Syödä ja ahmia, urheilla oksennus suussa, viiltää ja repiä ihoa.

Yritetäänköhän mua lääkitä normaaliks ja tylsäks? Masentava ajatus.

Täten meninkin nyt syömään paketin mysliä.