Mua odotti tänään aamulla töissä iloinen yllätys. Opehuoneessa mun lokerossa mua oli vastaanottamassa suffeli. Tossa työyhteissössä on tapana palkita hyvistä jutuista suffelilla. Aivan mahtavaa.Vähän niinkun me opet yritetään vahvistaa oppilaiden ulkoista motivaatiota palkitsemalla niitä wilmassa niillä keltasillalaatikoilla, jos ne ei oo ollut aivan kamalia hirviöitä. Toimii kuin meikäläisen karkkilakko.
Ei oo noi iloiset jutut niin tavallisia omassa elämässä, että oletin sen automaattisesti olevan jollekin muulle tarkoitettu. Väärässä olin. Ei ollu patukka ihan vahingossa kulkeutunut sinne lattianrajaan roskisten taakse. En kehtaa kertoa mistä hyvästä sen sain, koska sitten karisee mun epätoivoisesti ylläpitämä illuusio mm siitä, että mä en pidä lapsista, enkä varsinkaan lapsiperheiden jutuista.
Tänään kaikki onkin sit muuten ollut ihan paskaa. Eli ei mitään uutta tän sadepilven alla. Paitsi et kissa meinas kusta kylppärinmatolle mut ei se sit ku mä yllätin sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti