 |
| Ennen |
En ollut kahteen päivään syönyt herkkuja (uus enkka) ja sit ekana mä aattelin, et hienoa, oon ollut kaks päivää ilman herkkuja et miksei nyt sit olis kolmattakin. Vähä aikaa mä olin ihan et tää on aika jees homma, kunnes mun aivojen herkutteluosasto ehti rekisteröidä tän ajatuksen. Sillä sekunnilla kun mä kielsin itseltäni herkutteluillan, rupes suklaa tuntumaan parhaalta asialta ikinä. Sitä olis saatava, vaikkei muka sais. Sit mä mä mietin, et miksen muka sais. Enkä keksinyt yhtään hyvää syytä. Miks mä itteeni sillai kiduttasin, johan mä kaks kokonaista päivää olin kärvistelly? Ja alkuviikon pyöräilysaldokin näytti yli 50 poljettuu kilsaa, et hyvin voi vetää vähän suklaata. Kaakaohan on luonnon oma tuote, vähän niinkun marjatkin, et ei paha, jos nyt vähä suklaata ahmii.
Mä oon aika varma, että mulla saattaa olla joku puutostila. Esimerkiks itsekurin puutos.
 |
| Jälkeen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti