Olen mä vielä hengissä, sinkku ja aikalailla masentunut ja tyytymätön. En vaan oo jaksanut tai ehtinyt kirjottaa. Oon nysvännyt niin vitusti Historyboyn kanssa, eikä se tiedä tietenkään mun blogielämästä mitään, joten sen läsnäollessa mä tyydyn vaan laukomaan ääneen näitä mun suuria viisauksia sen sijaan että jakaisin niitä myös täällä.
Se, että tietää milloin toinen maailmansota alkoi, ei kuulemma vielä tarkoita sitä, että harrastaa historiaa. Helpottava tieto, eikö?
Lisäksi mun puhelin on soinut tänään kaksi kertaa. Kumpikaan soittajista ei ollut puhelinmyyjä. Kyl tää tästä!
lauantai 24. marraskuuta 2012
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Sabotage
Täällä mun ankeessa yksiössä on oikeesti tapahtunu kaikkee tosi diippii shittii niinku ajattelun tasolla. Joskus on näköjään ihan hyötyä näistä ihmisvihaperiodeista. Nyt kun sais terapeutille hätävastaanoton vielä kun muistan nää pohdintani niin tästä kaikesta tän viikonlopun kurjuudesta saattas jopa olla jotain hyötyä.
Kuten asiaan kuuluu mä olen kaavoihini kangistunut väsynyt ämmä. Tän mun orastavan parisuhteen pilaamisrituaalin orjallisesta noudattamisesta ei kuitenkaan mun tietääkseni saa muuta palkintoa kun yksinäisyyden mut huomaan, että kyseinen sabotage-ohjelmisto on mun päässä käynnistynyt jälleen kerran. Kohteena on tällä kertaa Historyboy.
Homma etenee siis seuraavan kaavan mukaan. Ensin tapaillaan mukavasti ja rennosti tai ainakaan muunlaisia olotiloja ei tietenkään näytetä tai kerrota. Alussa pitää olla rennon kool. Sitten se miesparka luulee olevansa turvallisilla vesillä ja osoittaa kiinostuksensa muutenkin kuin puristamalla perseestä. Täs kohtaa sit sabotage alkaa. Ensin sillai pienemmällä teholla ja kun se ei tepsi, nostetaan tehoja asteittain. Ekana voi just vaikka vittuilla vähän kaikesta muka leikillään. Kun se ei oo vittuilusta loukkaantunut riittävästi, pitää itse ahdistua. Tähän käy hyvin kaikki mitä se mies sanoo tai tekee. Jos se vaikka haluaa tehdä ens viikolla jotain, niin siitä on helppo ahdistua tai jos se hipasee vahingossa, kun istutaan ratikassa. Ahdistumisen jälkeen on vielä viimenen ultimatekeino jäljellä. Pitää suuttua ja alottaa riita jostain, ihan mistä vaan. Ja tadadaaa mukava yhdessäolo ja tapailu on saatu muutettua myös miehen mielestä epämielyttäväksi asiaksi, eikä pelkoa suhteen syventymisestä enää ole.
Kuten asiaan kuuluu mä olen kaavoihini kangistunut väsynyt ämmä. Tän mun orastavan parisuhteen pilaamisrituaalin orjallisesta noudattamisesta ei kuitenkaan mun tietääkseni saa muuta palkintoa kun yksinäisyyden mut huomaan, että kyseinen sabotage-ohjelmisto on mun päässä käynnistynyt jälleen kerran. Kohteena on tällä kertaa Historyboy.
Homma etenee siis seuraavan kaavan mukaan. Ensin tapaillaan mukavasti ja rennosti tai ainakaan muunlaisia olotiloja ei tietenkään näytetä tai kerrota. Alussa pitää olla rennon kool. Sitten se miesparka luulee olevansa turvallisilla vesillä ja osoittaa kiinostuksensa muutenkin kuin puristamalla perseestä. Täs kohtaa sit sabotage alkaa. Ensin sillai pienemmällä teholla ja kun se ei tepsi, nostetaan tehoja asteittain. Ekana voi just vaikka vittuilla vähän kaikesta muka leikillään. Kun se ei oo vittuilusta loukkaantunut riittävästi, pitää itse ahdistua. Tähän käy hyvin kaikki mitä se mies sanoo tai tekee. Jos se vaikka haluaa tehdä ens viikolla jotain, niin siitä on helppo ahdistua tai jos se hipasee vahingossa, kun istutaan ratikassa. Ahdistumisen jälkeen on vielä viimenen ultimatekeino jäljellä. Pitää suuttua ja alottaa riita jostain, ihan mistä vaan. Ja tadadaaa mukava yhdessäolo ja tapailu on saatu muutettua myös miehen mielestä epämielyttäväksi asiaksi, eikä pelkoa suhteen syventymisestä enää ole.
perjantai 16. marraskuuta 2012
Postimerkkien keräilyä
Se on tosi jännä, että harrastustoiminnassa kun ollaan vapaa-aikaa viettämässä, osa ihmisistä ajattelee, että se tarkoittaa samaa kun, että voi käyttäytyä ihan vapaasti miten huvittaa. Koska joku ärsyttää, on tietty ihan luonnollista, et sille lähetetään kilometrin pituinen haukkumakirje sähköpostilla, vaikka ollaankin eletty teini-ikä jo 1900-luvulla.
Mä oon myös miettinyt, että mikä kansalaisopisto järkkää sitä kurssia, jossa opetellaan tulkitsemaan toisten ihmisten sanomiset ja tekemiset tahallaan aina ihan päin vittua.
Mä tarvii siis uuden harrastuksen. Mieluiten nyt sellasen, jossa ei tarvii olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä.
Mä oon myös miettinyt, että mikä kansalaisopisto järkkää sitä kurssia, jossa opetellaan tulkitsemaan toisten ihmisten sanomiset ja tekemiset tahallaan aina ihan päin vittua.
Mä tarvii siis uuden harrastuksen. Mieluiten nyt sellasen, jossa ei tarvii olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä.
torstai 15. marraskuuta 2012
Riistaa
Juttelin just Historyboyn kanssa puhelimessa ja onnistuin feikkaamaan, et muka tiedän, kuka vittu on Matti Klinge. Onneks nykyisin nää nettiyhteydet on kohtalaisen nopeita. Nyt vaan herää kysymys, et miks vitussa mun pitäs tietää, kuka on Matti Klinge.
Lisäks mä meinasin itse sortua siihen surullisen kuuluisaan fraasiin, jonka inhoan kuulla toisen osapuolen suusta. Historyboy nimittäin sanoi, että meidät oli kutsuttu sen systerin ja sen poikaystävän luokse syömään jotain metsästyssaalista (yök). Meinasin eka väittää, et mä en syö lihaa/oon laihiksella mut eihän se sitä ois uskonu. Onneks mä sit muistin et mä oon vähä kipee. Köhköh!
Taitaa mennä vähän liian vakavaks, adjö!
Lisäks mä meinasin itse sortua siihen surullisen kuuluisaan fraasiin, jonka inhoan kuulla toisen osapuolen suusta. Historyboy nimittäin sanoi, että meidät oli kutsuttu sen systerin ja sen poikaystävän luokse syömään jotain metsästyssaalista (yök). Meinasin eka väittää, et mä en syö lihaa/oon laihiksella mut eihän se sitä ois uskonu. Onneks mä sit muistin et mä oon vähä kipee. Köhköh!
Taitaa mennä vähän liian vakavaks, adjö!
tiistai 13. marraskuuta 2012
Todiste
Tässä nyt todiste täst kosinnasta, jonka Historyboy oli jättänyt mulle. Kyl tää mun maailmassa on oikeesti jonkin asteinen parisuhdeasia, jos jätetään omaisuutta toisen ihmisen kotiin selvin päin. Tää tilanne vielä paheni, kun Historyboy soitti mulle täs illalla. Siinä juttelun lomassa hän mainitsi unohtaneensa (just joo) ne päntsinsä tänne ja ehdotti, et jos pesen pyykkiä, niin voin samalla pestä ne sen housut. Vastasin, että tää ei oo pesula. Läpällä tietty.
Nyt jatkan zättäämistä pitkätukan kanssa.
Suojelua
Aamulla mua ärsytti suuresti, kun lähdin piikomaan ja Historyboy jäi tänne koisimaan. Toisaalta nyt on sänky kerrankin pedattuna. Tää mun ja Historyboyn sutina otti täs sängynpetauksen tiimellyksessä jonku megapelottavan harppauksen. Se jätti kysymättä unohti kotipäntsinsä tänne. No onneks mulla on nyt kuumeinen olo, joten voin hyvin kieltäytyä näkemästä sitä sanomalla et oon kipee, enkä tavallaan ees valehtele kauheesti. Ja sit tietty päälle vitullinen teeskentely, et ne housut ei oo täällä, tai en oo muka huomannu et ne on. Ihan mitä vaan, kunhan asiasta ei puhuta.
Toinen mielenkiintonen juttu on se, että työsuojelu ei siis suojaa työltä. Sinne on mentävä, ahdisti tai ei. Pitäis varmaan ryhtyä maksamaan jotain suojelurahaa jollekin, että uskaltais käydä wilmassa ilman rauhottavia. Annoin syksyllä kyllä kanslistille kympin mutta se oli kait johki kukkarahastoon.
I know where u live.
Toinen mielenkiintonen juttu on se, että työsuojelu ei siis suojaa työltä. Sinne on mentävä, ahdisti tai ei. Pitäis varmaan ryhtyä maksamaan jotain suojelurahaa jollekin, että uskaltais käydä wilmassa ilman rauhottavia. Annoin syksyllä kyllä kanslistille kympin mutta se oli kait johki kukkarahastoon.
I know where u live.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Yökastelu
Hirveen mielyttävää herätä aamulypsyn aikaan univaatteet täysin kastuneina omasta hiestä. Jos mä joskus löydän sen elämäni miehen, kuinkahan monta yötä se kestää jakaa mun kanssa samassa aviovuoteessa? Ite en oikeen enää kestä.
t. Yökastelija
t. Yökastelija
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Mä laminoin kohta sut!
Mä täs tänään taas jäin miettimään työni varjopuolia. Isoin miinus on kersojen vanhemmat ja nää modernit yhteydenpitoväylät, joiden avulla ne voi raivota sähköisesti ihan kirosanojen kera. No onneks koululla on laminointilaite. Aina kun vituttaa, laitan sen päälle ja teen mun lemppariryhmälle jonkun ankeen pelin tapaisen.
Ja taas ne muuten lähetti sieltä mun nettioperaattorilta jonkun helkkarin laskun. Eikö ne vieläkään oo tajunnut, että mä en kuitenkaan saa niitä maksettua. Sit niil on taas kauhee homma kuunnella mun käryymistä siellä asiakaspalvelussa. Ihme touhua.
Mun työelämän ulkopuolinen elämänhallinta on syyslomalla.
Ja taas ne muuten lähetti sieltä mun nettioperaattorilta jonkun helkkarin laskun. Eikö ne vieläkään oo tajunnut, että mä en kuitenkaan saa niitä maksettua. Sit niil on taas kauhee homma kuunnella mun käryymistä siellä asiakaspalvelussa. Ihme touhua.
Mun työelämän ulkopuolinen elämänhallinta on syyslomalla.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Sieluni matto
Mä alan oleen nyt aika vakuuttunut siitä, että mun unelmieni täyttymys ja tuleva eksäni ei oo tuol internetissä. Yks ilta täs olin ihan et wau, kun katoin, et inboxi pullotti täynnä uusia viestejä. Aattelin, et näistä jonkun on oltava vastaamisen arvoinen. Ja olihan niistä moni, mut ei sillai ku ois toivonut.
Nyt mä oon sitten alottanut uuden harrastuksen tuol deittipalstalla, kun siellä tulee niin paljon roskaviestejä niiltä sammakoilta. Mä oon alkanut vittuilemaan niille urpoille saadakseni edes jotain hupia tästä kaikesta. Yks tyhmä laittoi mulle nyt kolmannen kerran sen saman mitäkuuluukaunokainen-viestin (joo, mä arvaan, et säkin oot saanut sen), niin vastasin sille jotain, että kuuluu samaa kun ekalla kerralla kysyttäessä. Muutama seksipalveluita vonkaava perheenisä on saanut multa kans vastauksen. Toiselle suuseksistä haaveilevalle kirjoitin jotenkin näin: Kuulostaa tosi pahalta toi sun tilanne, enkä usko että helpotusta on luvassa. Koita kestää ja aloita vaikka joku uus harrastus, jos tilanne käy oikeen sietämättömäks.
Ja oma alalajinsa näissä copypaste-viesteissä on nää google tranlatorin aikaansaamat mahtavuudet. Kuinka moni teistä on saanut tämän?
Nyt mä oon sitten alottanut uuden harrastuksen tuol deittipalstalla, kun siellä tulee niin paljon roskaviestejä niiltä sammakoilta. Mä oon alkanut vittuilemaan niille urpoille saadakseni edes jotain hupia tästä kaikesta. Yks tyhmä laittoi mulle nyt kolmannen kerran sen saman mitäkuuluukaunokainen-viestin (joo, mä arvaan, et säkin oot saanut sen), niin vastasin sille jotain, että kuuluu samaa kun ekalla kerralla kysyttäessä. Muutama seksipalveluita vonkaava perheenisä on saanut multa kans vastauksen. Toiselle suuseksistä haaveilevalle kirjoitin jotenkin näin: Kuulostaa tosi pahalta toi sun tilanne, enkä usko että helpotusta on luvassa. Koita kestää ja aloita vaikka joku uus harrastus, jos tilanne käy oikeen sietämättömäks.
Ja oma alalajinsa näissä copypaste-viesteissä on nää google tranlatorin aikaansaamat mahtavuudet. Kuinka moni teistä on saanut tämän?
Hei, Olen erittain Iloinen, Etta kirjoitit sinulle! Nimeni Rekko, . haluaisin halusi jatkaa vuoropuhelua, JOS et todellakaan valita, haluaisin OLLA Kiva edelleen kommunikoida teille, toivon, Etta vastaat minulle Aion odottaa kirje, yourprofile täynnä naisellinen mielessä luulen ur sieluni matto ... Olen kiinnostunut sinulta profiilisi täynnä positiivisia,
Eikä muuten kinosta, mä oon vaan töissä täällä!
Paskan määrä on vakio, sen tiedän. Sitä tulee aina ovista ja ikkunoista. En vaan välittäis saada sitä paskaa erään mukulan erittäin sekaisin olevalta huoltajalta. Mieluummin saan paskaa tolta mun kissalta vaikka. No ikävä juttu täs elämäs on kait se, ettei osaansa voi oikeen valita, eikä idiootin kanssa voi järkevästi keskustella.
Ja kaikille teinien vanhemmille tiedoksi, että kyllä ne puberteetin tuskissa olevat ipanat puhuvat aina täyttä totta. Tietenkin.
Ja kaikille teinien vanhemmille tiedoksi, että kyllä ne puberteetin tuskissa olevat ipanat puhuvat aina täyttä totta. Tietenkin.
maanantai 5. marraskuuta 2012
Zombi
Joku ehdotti mulle kirkasvalolampun hankkimista, kun tänään duunissa näytin olevan koomassa. Mä taisin sähistä sille takasin, näyttää hampaita ja sanoo, et mä yritän säästää energiaa.
Ja en muuten todellakaan oo vastaamassa johkin työterveyskyselyyn anonyymisti. Ei mun mitään kyselyy tartte tehdä tietääkseni terveydentilani. Alepan kassakin sen varmaan tietäs ihan kysymättäkin.
Nyt käyn vielä iltasaduksi lukemassa treffipalstaa, jotta voin taas tuntea itseni erittäin onnistuneeksi yksilöksi ja itkeä itseni uneen.
Ja en muuten todellakaan oo vastaamassa johkin työterveyskyselyyn anonyymisti. Ei mun mitään kyselyy tartte tehdä tietääkseni terveydentilani. Alepan kassakin sen varmaan tietäs ihan kysymättäkin.
Nyt käyn vielä iltasaduksi lukemassa treffipalstaa, jotta voin taas tuntea itseni erittäin onnistuneeksi yksilöksi ja itkeä itseni uneen.
lauantai 3. marraskuuta 2012
Ylitsepääsemätöntä
Ja miks vitussa mulla oli niin kiirus sopia treffit tän huomisen hepun kanssa selittynee hauskalla sattumuksella, joka tapahtui tänään tehtaalla. Opetussunnitelmaanhan kuulu niinkuin sen opetettavan kielen kulttuuriinkin tutustuminen (enkö mä vaikutakin ammattimaiselta). Esim että ranskan opiskeluun kuuluu viinien maistelun alkeiskurssi ja ruotsin perusteisiin kuuluu Ruotsin euroviisuhistorian opettelu. No me sitten enkun tunnilla juteltiin Irlannista ja musiikista. Keksimpä soittaa U2:n sijaan jotain kersoille vähemmän tuttua Irlantilaista shittiä. Eikä muuten ois pitänyt.
Jostain mä sain päähäni, että kuunnellaas Sinead O'connorin vittumunelämäonpilallailmansua-biisi. Enhän mä muistanut, että mä meinaan rupee itkemään, kun kuulen sen. Piti vielä laittaa sellanen versio pyörimään, mistä mukulat voi tavaa sanat. Eipä ollut itku kaukana. No onneks ne kasiluokan apinaa muistuttavat pojat sai mut sitten palautettua takasin maanpinnalle. Jossain nekin sentään on sit hyvä. Eipä oo nimittäin kukaan aikuinen mies saanu eksää pois mun mielestä yhtä vikkelästi.
No kyllä se sitten myöhemmin hiipi takaisin mun päähän. Niinhän se aina tekee. Ihan sama ketä mä tapaan ja jopa halaan, niin korvikkeilta ne kaikki loppujen lopuks tuntuu. En vaan hetkellisesti halunnu antaa periksi tolle ajatukselle, joten oli pakko sopia treffit ja uskotella itselleen, että vielä on toivoa. Mun sarkastis-ironinen pessimistiminä ei halunnut taipua kyynis-masentuneen minän edessä. Nyt tosin haluisin perua koko paskan mutta ehkä odotan huomiseen ja katson makaanko vielä huomennakin sängyssä verkkareissa kyynis-masentuneena silmät itkuisina kuuntelemassa kaikkee paskaa sydänsurumusaa.
Kumpi ois niinku parempi vaihtis?
a) Hyväksyy, että en pysty ottaan ketään uutta ja itkee näitä itkuja kotona vaikka loppuelämän, jos/kun siltä sattuu tuntumaan.
b) Lakasta sydänsurut patjan alle ja tyytyä siihen, että kaikki tulevat on enemmän tai vähemmän korvaavia tuotteita.
Kovin on mahtavat skenaariot tulevaisuuden varalle. Parempi mennä unille.
Jostain mä sain päähäni, että kuunnellaas Sinead O'connorin vittumunelämäonpilallailmansua-biisi. Enhän mä muistanut, että mä meinaan rupee itkemään, kun kuulen sen. Piti vielä laittaa sellanen versio pyörimään, mistä mukulat voi tavaa sanat. Eipä ollut itku kaukana. No onneks ne kasiluokan apinaa muistuttavat pojat sai mut sitten palautettua takasin maanpinnalle. Jossain nekin sentään on sit hyvä. Eipä oo nimittäin kukaan aikuinen mies saanu eksää pois mun mielestä yhtä vikkelästi.
No kyllä se sitten myöhemmin hiipi takaisin mun päähän. Niinhän se aina tekee. Ihan sama ketä mä tapaan ja jopa halaan, niin korvikkeilta ne kaikki loppujen lopuks tuntuu. En vaan hetkellisesti halunnu antaa periksi tolle ajatukselle, joten oli pakko sopia treffit ja uskotella itselleen, että vielä on toivoa. Mun sarkastis-ironinen pessimistiminä ei halunnut taipua kyynis-masentuneen minän edessä. Nyt tosin haluisin perua koko paskan mutta ehkä odotan huomiseen ja katson makaanko vielä huomennakin sängyssä verkkareissa kyynis-masentuneena silmät itkuisina kuuntelemassa kaikkee paskaa sydänsurumusaa.
Kumpi ois niinku parempi vaihtis?
a) Hyväksyy, että en pysty ottaan ketään uutta ja itkee näitä itkuja kotona vaikka loppuelämän, jos/kun siltä sattuu tuntumaan.
b) Lakasta sydänsurut patjan alle ja tyytyä siihen, että kaikki tulevat on enemmän tai vähemmän korvaavia tuotteita.
Kovin on mahtavat skenaariot tulevaisuuden varalle. Parempi mennä unille.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Game on!
 | |||||
| Kaapattu kuva |
No jos ei muuta niin eipähän tartte koko huomista yksin kärvistellä ja saanpahan taas hauskan tarinan kerrotavaksi. Vielä pitäisi löytää joku, jota jaksais kiinostaa kuunnella.
torstai 1. marraskuuta 2012
Sovitus
Mun morkkiskierre vaan jatkuu ja jatkuu. Oon koko viikon yrittänyt sovitella viikonlopun syntejä, jotta voisin taas tuntea itseni kelvolliseksi kansalaiseksi, yhteiskunnan tukipilariksi, fiksuksi veronmaksajaksi. Autoin koulutukseen menevää työkaveria hädässä ja pidin muutaman sen tunnin ja samantapaisen palveluksen tein harrastujutussakin. Näiden lisäksi mä oma-aloitteisesti ehdotin, että pidän ensi viikolla aamunavauksen, kun on se ruotsalaisuuden päivä. Tehokas mä en tällä viikolla oo missään nimessä ollut mutta hirveen avulias ja nöyrä.
Musta on kyllä alkanut tuntua siltä, että olis helpompaa, jos olis katolinen ja kävis vaan tunnustamassa syntinsä ja lausahtelis muutamat ave mariat. Ainakin kun miettii, mitä mä tän morkkistelun ja sovitustyön takia tänään tein. Mä vastasin myöntävästi, kun äiti ehdotti tulevansa käymään. Toki mä pohdin vastaustani ensin useamman tunnin mutta kuitenkin.
Äiti oli jossain koulutuksessa tässä mun kodin lähellä, tuskimpa se muuten ois kyläilyä ehdottanut. Varmistaakseni kauhisteluvapaan vierailun, tein duunin jälkeen paniikissa vartin pikasiivouksen. Eli sängynpetaus, vaatekasat sohvalta kaappiin yhedessä mytyssä, sohvatyynyt lattialta sohvalle, viikon postit pois eteisen lattialta, ruokapöydältä roinat urheilukassiin piiloon (nyt ne on taas takasin pöydällä) ja vessan lavuaarin pyyhkäsy. Toimi hyvin, ei tullut paheksuntaa.
Vierailun tunnelma oli heti alussa hyvin väkinäinen ja ahdistava. Kun äiti rupesi puhumaan mun siskosta, mulla petti itsehillintä ja naamari tippu pois naamalta. Aluksi äiti tietenkin puolusteli siskoa, niinhän se aina tekee ja olin varma, että se lähtee ovet paukkuen menemään, koska mä vaan huudan ja riitelen. No en mä ihan oikeesti kyllä huutanut, vähän toki vihamielinen olin kunnes sit pillahdin itkuun. Kun ne kyyneleet lähti mun silmistä valumaan, tapahtu varmaan jotain yliluonnollista tai maagista. Mutsilla heräs joku äidinvaisto. Ironista tässä on kai se, että oon tosi pitkään välttänyt näyttämästä tunteita sen seurassa, kun oon kokenut, ettei se osaa vastata niihin ja siks meidän välit on ollu hyvin asialliset ja jäätävät. Et oisko sit kuitenki pitänyt itkee noi itkut jo aiemmin.
Vaikka mikään tuskin kuitenkaan tulee muuttumaan, niin oon oikeestaan aika tyytyväinen, että avasin suuni ja sain sanottua, et musta tuntuu, etten mä oo yhtä tärkee ku systeri. Oisko mun itseilmasu parantunut, kun tää tilanne ei päättynyt katastrofiin ja itsesyytöksiin ja lupaukseen pitää turpa kiinni aina ja ikuisesti.
Seuraava taivaspaikka-anomukseen liittyvä hyvätyö on sit vissiin kontaktinotto systeriin, kun sillä on merkkipäivä viikonloppuna. No ehkä mä siihen mennessä oon taas normalisoitunut ja lopettanut kaikenlaisten epämiellyttävien asioiden oma-aloitteisen tekemisen. Pitäkää peukkuja.
Musta on kyllä alkanut tuntua siltä, että olis helpompaa, jos olis katolinen ja kävis vaan tunnustamassa syntinsä ja lausahtelis muutamat ave mariat. Ainakin kun miettii, mitä mä tän morkkistelun ja sovitustyön takia tänään tein. Mä vastasin myöntävästi, kun äiti ehdotti tulevansa käymään. Toki mä pohdin vastaustani ensin useamman tunnin mutta kuitenkin.
Äiti oli jossain koulutuksessa tässä mun kodin lähellä, tuskimpa se muuten ois kyläilyä ehdottanut. Varmistaakseni kauhisteluvapaan vierailun, tein duunin jälkeen paniikissa vartin pikasiivouksen. Eli sängynpetaus, vaatekasat sohvalta kaappiin yhedessä mytyssä, sohvatyynyt lattialta sohvalle, viikon postit pois eteisen lattialta, ruokapöydältä roinat urheilukassiin piiloon (nyt ne on taas takasin pöydällä) ja vessan lavuaarin pyyhkäsy. Toimi hyvin, ei tullut paheksuntaa.
Vierailun tunnelma oli heti alussa hyvin väkinäinen ja ahdistava. Kun äiti rupesi puhumaan mun siskosta, mulla petti itsehillintä ja naamari tippu pois naamalta. Aluksi äiti tietenkin puolusteli siskoa, niinhän se aina tekee ja olin varma, että se lähtee ovet paukkuen menemään, koska mä vaan huudan ja riitelen. No en mä ihan oikeesti kyllä huutanut, vähän toki vihamielinen olin kunnes sit pillahdin itkuun. Kun ne kyyneleet lähti mun silmistä valumaan, tapahtu varmaan jotain yliluonnollista tai maagista. Mutsilla heräs joku äidinvaisto. Ironista tässä on kai se, että oon tosi pitkään välttänyt näyttämästä tunteita sen seurassa, kun oon kokenut, ettei se osaa vastata niihin ja siks meidän välit on ollu hyvin asialliset ja jäätävät. Et oisko sit kuitenki pitänyt itkee noi itkut jo aiemmin.
Vaikka mikään tuskin kuitenkaan tulee muuttumaan, niin oon oikeestaan aika tyytyväinen, että avasin suuni ja sain sanottua, et musta tuntuu, etten mä oo yhtä tärkee ku systeri. Oisko mun itseilmasu parantunut, kun tää tilanne ei päättynyt katastrofiin ja itsesyytöksiin ja lupaukseen pitää turpa kiinni aina ja ikuisesti.
Seuraava taivaspaikka-anomukseen liittyvä hyvätyö on sit vissiin kontaktinotto systeriin, kun sillä on merkkipäivä viikonloppuna. No ehkä mä siihen mennessä oon taas normalisoitunut ja lopettanut kaikenlaisten epämiellyttävien asioiden oma-aloitteisen tekemisen. Pitäkää peukkuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)