Sovitus

Mun morkkiskierre vaan jatkuu ja jatkuu. Oon koko viikon yrittänyt sovitella viikonlopun syntejä, jotta voisin taas tuntea itseni kelvolliseksi kansalaiseksi, yhteiskunnan tukipilariksi, fiksuksi veronmaksajaksi. Autoin koulutukseen menevää työkaveria hädässä ja pidin muutaman sen tunnin ja samantapaisen palveluksen tein harrastujutussakin. Näiden lisäksi mä oma-aloitteisesti ehdotin, että pidän ensi viikolla aamunavauksen, kun on se ruotsalaisuuden päivä. Tehokas mä en tällä viikolla oo missään nimessä ollut mutta hirveen avulias ja nöyrä.

Musta on kyllä alkanut tuntua siltä, että olis helpompaa, jos olis katolinen ja kävis vaan tunnustamassa syntinsä ja lausahtelis muutamat ave mariat. Ainakin kun miettii, mitä mä tän morkkistelun ja sovitustyön takia tänään tein. Mä vastasin myöntävästi, kun äiti ehdotti tulevansa käymään. Toki mä pohdin vastaustani ensin useamman tunnin mutta kuitenkin.

Äiti oli jossain koulutuksessa tässä mun kodin lähellä, tuskimpa se muuten ois kyläilyä ehdottanut. Varmistaakseni kauhisteluvapaan vierailun, tein duunin jälkeen paniikissa vartin pikasiivouksen. Eli sängynpetaus, vaatekasat sohvalta kaappiin yhedessä mytyssä, sohvatyynyt lattialta sohvalle, viikon postit pois eteisen lattialta, ruokapöydältä roinat urheilukassiin piiloon (nyt ne on taas takasin pöydällä) ja vessan lavuaarin pyyhkäsy. Toimi hyvin, ei tullut paheksuntaa.

Vierailun tunnelma oli heti alussa hyvin väkinäinen ja ahdistava. Kun äiti rupesi puhumaan mun siskosta, mulla petti itsehillintä ja naamari tippu pois naamalta. Aluksi äiti tietenkin puolusteli siskoa, niinhän se aina tekee ja olin varma, että se lähtee ovet paukkuen menemään, koska mä vaan huudan ja riitelen. No en mä ihan oikeesti kyllä huutanut, vähän toki vihamielinen olin kunnes sit pillahdin itkuun. Kun ne kyyneleet lähti mun silmistä valumaan, tapahtu varmaan jotain yliluonnollista tai maagista. Mutsilla heräs joku äidinvaisto. Ironista tässä on kai se, että oon tosi pitkään välttänyt näyttämästä tunteita sen seurassa, kun oon kokenut, ettei se osaa vastata niihin ja siks meidän välit on ollu hyvin asialliset ja jäätävät. Et oisko sit kuitenki pitänyt itkee noi itkut jo aiemmin.

Vaikka mikään tuskin kuitenkaan tulee muuttumaan, niin oon oikeestaan aika tyytyväinen, että avasin suuni ja sain sanottua, et musta tuntuu, etten mä oo yhtä tärkee ku systeri. Oisko mun itseilmasu parantunut, kun tää tilanne ei päättynyt katastrofiin ja itsesyytöksiin ja lupaukseen pitää turpa kiinni aina ja ikuisesti.

Seuraava taivaspaikka-anomukseen liittyvä hyvätyö on sit vissiin kontaktinotto systeriin, kun sillä on merkkipäivä viikonloppuna. No ehkä mä siihen mennessä oon taas normalisoitunut ja lopettanut kaikenlaisten epämiellyttävien asioiden oma-aloitteisen tekemisen. Pitäkää peukkuja.

Synninpäästö

Pissit pissitty ja pitkätukka karkotettu, nyt voi taas relata. Jesh!

Rolle sai syntinsä anteeksi pitkätukalta tai ainakin se väitti, että ei nää Rollen pissaleikit häntä haittaa. Pari hauskaa vitsiä mä yritin zätissä aiheestaa vääntää mutta tuli kyl tosi säälittävä olo. No ainakin sitten ku pitkätukka on kusipää mua kohtaan, niin voin lohduttautua sillä, etä Rolle kosti sille mun puolesta vaikkakin tosin vähän etuajassa.

Mut kiva, että pissadraama on ohi, vielä kun perhedraamat selviäisi niin olis aika mahtista. Joku (en tosin minä) oli tos joku päivä uskaltanu sanoa mun siskolle ei ja nyt on helvetti päässyt irti. Mä oon sikäli onnekkaassa asemassa, et kun en oo siskon kanssa väleissä, en joudu kuuntelemaan sen huutoa, kunhan vaan maltan pitää lusikkani kaukana tästä sopasta. Mä tosin kävin eilen kirjakaupassa ja osui silmiin kirja, jonka nimi oli jotain tyyliin Miksi aina sinä? Ajattelin, että se ois loistava syntymäpäivälahja systerille mut toisaalta ehkä se ois vähän turhan provosoivaa, vähän kun tahallaan kaivais verta nenästä.

Mä en voi ymmärtää, miten mun sisko pystyy vuodesta toiseen terrorisoimaan meidän muiden elämää. Ja enitenhän tässä kärsii sen teini-ikäinen kersa. Sen lisäks et systeri käyttää sitä riitojen välikappaleena ja viestinsä viejänä, on se myös ottanut systeristä tietty esimerkkiä siinä, miten näitä sosiaalisia suhteita hoidetaan. No onneks itellä ei oo jälkikasvua niin voin tekopyhästi myhäillä ja nostaa itseäni jalustalle.

Ihmissuhde

Eilen mun paska fiilis vaan kohos ja kohos ja taitaa olla nousussa edelleen. Yritin jo lääkitä oloani lohtulevyllisellä suklaata. Vedin naamariin kolme riviä marabouta yhellä henkäsyllä ja nyt on henkisen pahan olon lisäksi myös fyysinen ällöolo. Tosi kumma juttu, kun mä oon luullu, että suklaasta ei voi tulla paha olo.

Yllättäen paskaa oloa on taas lisännyt persiilleen menneet ihmissuhteet. Kuulin eilen mun ja ihmissuhteen yhteiseltä tutulta, mitä ihmissuhde oli sille avautunut. Se oli jo aiemmin kuulemma halunnut lopettaa meidän jutun, tosin mulle se ei tästä puhunut mitään. Se ei itse kyennyt tekemään suhteesta loppua, joten se käyttäytyi paskamaisesti mua kohtaa, jotta mä tekisin sen ratkasun sen puolestaan. Se ei halunnut jatkaa ihmissuhdetta, koska se halus parisuhteen. Se on ihan ymmärrettävää, toisin kun tapa, jolla se tän hoiti.

Niin, siis mulla on ollut ihmissuhde. Se ei ole niinkuin poikaystävä muttei niinkuin pelkkä seksikaverikaan. Se on omanlaisensa kiintymyssuhde. Vehdattiin yhessä aika pitkään ja ihmissuhde olis halunnut hommasta jotain deepimpää mutta mä en ollut sellaseen kykeneväinen ja teinkin asian hyvin selväksi. Olin hyvin rehellinen sen suhteen, mitä haluan meidän jutulta. Se halusi koko ajan kuitenkin jatkaa touhua, vaikka tiesi, ettei tule ikinä saamaan musta pullantuoksuista äitiä lapsilleen.

No tää meijän ihmissuhde päättyi juhannuksen tienoilla aika ikävästi, kuinkas muutenkaan. Ihmissuhde oli jo jonku aikaa pitkin kevättä tehnyt ihme mykkäkoulutempauksia ja kiukutteluja. Juhannusta piti lähteä viettämään sen työpaikan mökille mutta kuinkas sitten kävikään. Tyyppi buukkas mökin ylitäyteen muita pariskuntia, eikä varannut yösijaa omalle daamilleen eli mulle (take a hint, bitch). Kuulemma sohvalla olis ollut tilaa. En oo ikinä kuullut miehestä, joka kutsuu naisseuralaisensa mökkiviikonlopulle muttei pidä huolta, että tälle on arvoisensa makuupaikka miehen omassa kainalossa. Niin, paitsi siis jos tästä naisesta halutaan eroon.

Muut arvon vieraat, jopa ne hänen vähemmän hyvät ystävät, saivat kyllä kuninkaallisen kohtelun ja toiveidensa mukaiset systeemit. Ihmissuhteen mielestä vaadin erityiskohtelua pyytäeesäni samaa kohtelua, minkä muutkin mukaan lähtijät saivat. Jotkut ihmiset on näköjään vaan tasa-arvoisempia kuin toiset. Se ihmissuhde loppu sitten siihen. Toi juhannusfiasko oli mulle viimenen pisara tossa kusipäisyyden sietämisessä.

Tän jutun päättymistä enemmän mua itkettää ja loukkaa se, miten ihmissuhde mua kohteli. Tavallaan ymmärrän, että silläkin oli paha mieli, kun tää homma ei edennyt sen toivomalla tavalla mutta kyllä silti pitäs olla jonkilainen kunnioitus toista kohtaan. Miksi polttaa sillat takana ja saada mut tuntemaan itseni täysin mitättömäks ja arvottomaks? Me molemmat oltas säästytty aika paljolta mielipahalta, jos se olis mykkäkoulun pitämisen sijaan puhunut.

Täten siirrän lihani nyt virallisesti sinkkumarkkinoille, eli paskatulo jatkuu varmasti entistä rankempana ja elo yksinäisempänä. Toppen!

Miksi kinata, kun mä oon kuitenkin oikeassa?

Sen lisäksi että oon muodollisesti pätevä opettaja, oon myös rakkauden riitelyn ammattilainen. Vaikka harrastan riitelyä ihan ammatilaistasolla, palkkana on yleensä vaan paska mieli, ei mitään sen ihmeempää. Ja ikinä en ole tuntenut itseäni voittajaksi riidan jälkeen, joten vielä on opittavaa ja treenattavaa (lahjattomat treenaa).

Non verbaalista kommunikointia

Mykkäkoulu ihmissuhteen kanssa päättyi vihdoin. Se vaivas ja häiritsi mua niin paljon, että mä en pystynyt ite jatkamaan mykkäkoulua, vaan soitin sille (tässä mulla on selkee kehittämisalue). No eipä se puhelimessa jauhaminen mitään oikeen hyödyttänyt ja se vonkas, että tavattas. Suostuin, kunhan olin eka vähän esittänyt vaikeesti tavoteltavaa (tosin turhaa se näytteleminen on, kyllä se tietää kuinka helppo mä olen). Toiveet tapaamiselle oli mutta ei kyllä kovin korkealla. Mä odotin siltä jotain elettä, jolla se osottas olevansa muutakin kun huonomuistinen urpå ja se ei tietenkään tajunnut elehtiä niin, että mä vähän leppyisin ja taas tykkäisin siitä. Eli siis suomeks sanottuna, se ei lukenut mun ajatuksia ja tajunnut mitä mä haluan ja sitten mä vittuunnuin lisää. Solmusta tuli umpisolmu.

Se mua ei haittaa, että ihmissuhde ei ollut mitään lahjaa hankkinut (mulle lahjaks riittäis kaunein lahja, minkä mies voi naiselle antaa), vaan ennen kaikkea se, että tyyppi ei millään tavalla noteeraa mun merkkipäivää. Onnitteluhali olis ollut ihan tervetullut ja vaikka kakkukaffet Fazerilla. Kiukuttelua oli siis valitettavasti todella helppo jatkaa tän tapaamisen jälkeen.

Ou well, no ainakin mykkäkoulu päättyi.

Every cloud has a silver lining

"Pidä tunkkis!" ja muut hyvät keskustelunavaukset

Mikä saa kolmekymppisen ihmisen miehen pitäämään mykkäkoulua? No mäkättävä nainen tietenkin. Onhan se hirveen rakentavaa siirtää nainen envittutodellakaanvastaaosastoon sen sijaan, että esimerkiksi pyytäisi anteeksi tai yrittäisi selvittää tilanteen. Itse harrastin mykkäkoulua teini-iässä. Vanhempien erotessa ja perhetilanteen ollessa kaaottinen pidin parin kuukauden pituisen mykkäkoulun. Puhuin äidille vain, jos oli aivan pakko. Mutta olin siis angstinen teini keskellä perhehelvettiä.

Mykkäkouluhan ei oo muuta kun Vittumaista vallankäyttöä. Saadaan riidan toinen osapuoli totaalisen epätoivon partaalle (luin myös joskus jostain, että mykkäkoulu vaikuttaa johonkin aivojen osaan ja saa ihmisen tuntemaan fyysistä kipua, kun hänet ignoorataan, nice) olemalla reagoimatta mahdollisiin keskustelunavauksiin/sovitteluyrityksiin. Jos miestä ei kumpikaan näistä asioista kiinnosta, siis keskustelu, sovittelu tai nainen ylipäätänsä, ei hän sitä kuitenkaan voi ääneen naiselle sanoa, silloinhan nainen saattaisi lopettaa sovitteluyritykset tai muut yhteydenotot. Näin mies jäisi keskenänsä pitämään mykkäkoulua ja häviäisi aloittamansa valtapelin. Sen tajuan, että mykkäkoulun tavoitteena on hallita tilannetta. Halutaan olla se, joka määrää ja päättää, milloin riita mahdollisesti voidaan sopia, milloin toinen osapuoli on kärsinyt riittävästi. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että jos millään tasolla välittää riidan toisesta osapuolesta, miksi on niin nautinnollista laittaa toinen anelemaan anteeksiantoa, parkumaan epätoivoisena ja turhautuneena soittamaan numeroon, joka ei tietenkään vastaa. No vastaus voi tietenkin olla, että mies ei välitä niin kovin paljoa, että jaksaisi kiinnostua naisen henkisestä hyvinvoinnista. Mutta silti tässä on ongelma. Jos mies ei välitä riidan toisesta osapuolesta, miksi vaivautua mykkäkoulun pitämiseen. Silloinhan olisi helpompaa sanoa sille kusipäänalkuttajanaiselle, että älä vittu enää soittele ja etsiä itselleen uutta parempaa seuraa (se kun tuntuu miehille olevan yhtä helppoa kun kalsareitten vaihtaminen).

Kaikki alkoi mun syntymäpäivän unohtamisesta. Vedin siitä ja kaikesta mitä vaan mieleen tuli ihan oikeutetusti vitulliset kilarit. Joo tiedän, kypsää. No sanottua ei saa takasin jne mutta aina on damage control. Rauhotuttuani päätin yrittää riidan selvittämistä, koska en mä halua mun ihmissuhteen kanssa tietenkään olla riidoissa. Jaloista aikomuksistani huolimatta kaikki meni ihan persiilleen. Ihmissuhde päätti ryhtyä leikkimään mykkäkoulua, tosin hän ei itse myönnä tietenkään pelaavansa valtapeliä. Selityksinä kommunikaatiokatkokseen ovat olleet loistavat olin kipee (Miten tää estää ilmoittamasta vaikka tekstarilla omasta halusta riidan sopimiseen kunhan on parantunut/tai halusta olla sopimatta asiaa ?) ja puhelin jäi kotiin (tää selitys on niin last season). Puuttumaan jäi vielä ihana klassikko akku loppu.

Koska soittaminen on tässä tilanteessa mykkäkoulua pitävälle miehelle täysi mahdottomuus, ei ihmissuhde suinkaan soita mulle, kun hän pääsee kotiin puhelimensa luokse ja huomaa saapuneet puhelut ja tekstiviestin. Hän laittaa typerät selityksensä vielä typeärämällä tekstiviestillä ja ajaa tilanteen entistä pahempaan solmuun. Kun ihmissuhde on riittävän monta kertaa torjunut mun yhteydenottoyritykset, loppuu munkin halu saada sopu aikaseks. Tässä kohtaa ihmissuhde ajattelee, että ton naisen kanssa on mahdotonta sopia mitään riitaa, kun se on noin lapsellinen/typerä/pitkävihainen/pitää mykkäkoulua. Ja ympyrä sulkeutuu. Mies saa naiselle huonon omantunnon mykkäkoulun pitämisestä ja voittaa valtapelin.

On ihan ookoo, että sairaana ei jaksa puida ja jauhaa tai että riidan jälkeen haluaa hetken rauhoittua ja miettiä asioita mutta jos oikeasti haluaa saada tilanteen selviämään, mykkäkoulu on varmaan vieraaseen sänkyyn menemisen jälkeen huonoin vaihtoehto. Mut se saa ainakin vaan entistä vihasemmaks ja vittuuntuneemmaks. Eikä sopu tai mielenrauha ole yhtään lähempänä. Mietin, että voiko miesten logiikka tässä mykkäkouluasiassa olla se, että he itse kokevat naisen pitämän mykkäkoulun lähinnä virkistävänä vaihteluna sille ainaiselle kitinälle, joten he eivät ymmärrä, miten paljon miehen pitämä mykkäkoulu voi naista vituttaa. Ajatuksia? Kommentteja? Thoughts? Comments? Tankar? Kommentarer?

De tystä är inte alltid de kloka. Stängda kistor kan vara tomma.