Synninpäästö

Pissit pissitty ja pitkätukka karkotettu, nyt voi taas relata. Jesh!

Rolle sai syntinsä anteeksi pitkätukalta tai ainakin se väitti, että ei nää Rollen pissaleikit häntä haittaa. Pari hauskaa vitsiä mä yritin zätissä aiheestaa vääntää mutta tuli kyl tosi säälittävä olo. No ainakin sitten ku pitkätukka on kusipää mua kohtaan, niin voin lohduttautua sillä, etä Rolle kosti sille mun puolesta vaikkakin tosin vähän etuajassa.

Mut kiva, että pissadraama on ohi, vielä kun perhedraamat selviäisi niin olis aika mahtista. Joku (en tosin minä) oli tos joku päivä uskaltanu sanoa mun siskolle ei ja nyt on helvetti päässyt irti. Mä oon sikäli onnekkaassa asemassa, et kun en oo siskon kanssa väleissä, en joudu kuuntelemaan sen huutoa, kunhan vaan maltan pitää lusikkani kaukana tästä sopasta. Mä tosin kävin eilen kirjakaupassa ja osui silmiin kirja, jonka nimi oli jotain tyyliin Miksi aina sinä? Ajattelin, että se ois loistava syntymäpäivälahja systerille mut toisaalta ehkä se ois vähän turhan provosoivaa, vähän kun tahallaan kaivais verta nenästä.

Mä en voi ymmärtää, miten mun sisko pystyy vuodesta toiseen terrorisoimaan meidän muiden elämää. Ja enitenhän tässä kärsii sen teini-ikäinen kersa. Sen lisäks et systeri käyttää sitä riitojen välikappaleena ja viestinsä viejänä, on se myös ottanut systeristä tietty esimerkkiä siinä, miten näitä sosiaalisia suhteita hoidetaan. No onneks itellä ei oo jälkikasvua niin voin tekopyhästi myhäillä ja nostaa itseäni jalustalle.

Pissis

Olempas mä söpö vaikka mul onkin vähän virtsankarkailua.

Rompanista on tullut ihan mahoton. Pitkätukka kävi eilen kylässä ja toi Mörri kusi sen paidalle, joka oli lattialla. En sit tiedä, oliko tää Rollen tapa ilmasta, että toi ei oo kelvollinen mies. Ehkä se näin yrittää pitää musta vähän huolta tai sit se oli mustis ku mä nyhjäsin sen pitkätukan kanssa, enkä huomioinut häntä pariin tuntiin.

Kesällä mä ostin sille uuden vessamökin, sellasen hienon kaksosasen, jossa likanen hiekka menee alaosastoon ja vaihdettiin puupelletteihin. Sen jälkeen se on ollut tosi hakala näissä vessatouhuissa, vaikka tän uuden vessan mä pidän paljon ahkerammin siistinä ja se haisee vähemmän. Luulis että sinne ois kiva käydä lorottelemassa mutta ei näköjään. Vessanmatolle ja vieraiden vaatteille hän tekee mieluummin haisevat toimituksensa. En yhtään ymmärrä ton tyypin meininkiä. Enkä usko, että se on kipeäkään on tai stressaantunut. Jos tää on vaan jotain esipuberteettisen teinin kiukuttelua niin voi perse.

Kiva täs nyt sit kehitellä jotain vitsiä mun kissan pidätysvaikeuksista miesvieraalle. No katotaan tuleeko se pitkätukka enää kylään.

Pussi vai korkki auki?

Työttömän selviytymispaketti

Onko mitään säälittävämpää ku katsoa laihdutusohjelmaa ja syödä karkkia? Eipä kai oo, ellen sit ota vielä kissaa kainaloon. Sit mä saattaisin olla surullisin tapaus ikinä. Valitin viime viikolla Kotihoidolle tätä mun karkkimässäilyhimoa ja se totes, että parempi vetää karkkii ku avata korkki, jos mököttää yksinään kotisoffalla. Mä oon kyllä niin sosiaalinen juoppo, että sitä pelkoa ei taida onneksi olla, että tässä vielä ryyppäämäänkin ratkeaisi paremman tekemisen puutteessa. Mä dokaan vaan sosiaalisissa tilanteissa, jotta niistä (ja musta) tulis hauskempia ja siedettävämpiä. Eiks oo ihan täysin normaalia eikä yhtään huolestuttavaa.

Huomenna on vihdoin terapia. Mua ei kyl yhtään huvittas mennä sinne, koska on niin paljon kaikkea jauhettavaa. Pelkkä ajatus siitä, et pitäs puhuu kaikesta tapahtuneesta, jo ihan hengästyttää. Ja sit mä tiedän, et oon ihan siipi maassa sen terapiasetin jälkeen, kun on taas revitty loman aikana kiinnitettyjä laastareita irti.

t. työtön maisteri

p.s. Tästä ei taitas saada hienoa facebookpäivitystä edes tosi hyvillä värikynillä.


UPPDATE:
Nyt makaan sängyllä. Laihdutusohjelma loppui jo aikaa sitten ja mun pahaolo sen kun pahenee. Mässäilyhän ei siis tietenkään jäänyt tohon yhteen daimpussukkaan, se oli vasta alkupala. Oksettaa aika rankasti. Tällasta syöpöttelysettiä en oo tehny tosi pitkään aikaan. Tulipa hirveen hyvä mieli.

Ha den äran Mörri!

Koska mä olen niin itsekeskeinen ihminen ja keskityn vaan koko ajan näihin oman elämäni draamoihin, meinasi eräs tuiki tärkeä merkkipäivä jäädä viettämättä. Elämäni ykkös(ja ainoa)mies täytti vuosia. Tänään mä sitten kävin stockalla hakemassa vähän herkkunameja päivänsankarille ja se sai oikeen hemmotteluillan. Lahjalista koostui tänä vuonna lähinnä aineettomista ihanuuksista, eli Mörri sai superisti rapsutusta, haleja, leikkiä ja tietty sapuskaa. Normipäivä siis.

Kyllä mä tälläsinä hetkinä voin jollain oudolla tavalla samaistua äiteihin, jotka päivittelee ajan kulumista ja lastensa vanhenemista. Mörri täytti nyt yhdeksän, eli ens vuonna on sitten isot pileet kun vietetään pyöreitä. Tosin näissä Mörrin juhlissa ollut joskus aiemminkin aika huisia menoa. Jonain vuonna Mörri oli eksällä hoidossa ja oksensi sen kirjahyllyyn kaikki synttäriherkut. Onkohan ihan normaalia, että lemmikki on näin kovin rakas? No toisaalta kai se on ihan hyvä, että mullakin niitä positiivisia tunteita tulee esiin edes joskus ja edes jonku karvasen kissimirrin kohdalla.

Synttäridinneri

 

Ruokalepo

Reviirinlaajennus

Sisälle vai ulos?

Kuten on todistettu Rollella on kova hinku laajentaa reviiriään. Se on kovin utelias ja vaanii tipuja ranskikselta ja on aina rynnimässä rappuun, kun avaan ulkooven. Päätin, että nyt saalistetaan kaks kärpästä yhdellä iskulla, tyydytetään Rompanin vapaudenkaipuu ja viedään samalla mut ulos. Mähän olen tunnetusti kykenemätön lenkkeilemään yksin, niin aattelin, että Mörristähän saisin kivan kaverin. No valjaitten kanssa toi homma ei toiminutkaan ihan niinku piti. Tehtiinhän me lenkki, siihen rappuun ja siinä sit kökötettiin ja äkkii takas sisälle.

Mä olen itekin vähän laajentanut omaa reviiriäni täältä sängystä. Oon käynyt tällä viikolla pari kertaa tossa läheisessä puistossa pötköttelemässä bikineissä. Parempi vähä yrittää tummentaa tota läskiä. Ihan valkosena näyttää vielä karseemmalta. Pari pisamaakin sain, joten näytän nyt ihan siltä kun oisin elävä. Pahasti voi ulkonäkökin siis pettää. On muuten oikeesti rankkaa hommaa toi auringossa makaaminen. Edellisestä kerrasta on jo sen verran aikaa, etten muistanut, että tuntien lojumisen jälkeen olo on kun ison urheilusuorituksen jälkeen, väsynyt ja hikinen.

Täs on ihan jees, en mä tän pidemmälle haluu.

Kotiin turvaan!

p.s. Arvaatkas mitä pimeitä unia oon taas nähny. Tos yks yö Rompan oli sitten paksuna ja siltä oli peräpäästä tulossa pentuja. Peräaukosta ilmeisesti koska se on poikakissa. Neitseellinen sikiäminen todennäköisesti. Mitähän kamalaa tääkin taas kertoo mun alitajunnan ajatuksista.

Kesäkissa

Rompan on niin tyypillinen mies. Heti kun silmä välttää niin ollaan juoksemassa muiden naisten luokse. Olin tänään lähössä kauppaan hakemaan hänelle hiekkaa, niin tyyppi livahti tuttuun tapaansa ulos ovesta. Varmaan oli menossa naapurin Vilma-kissaa moikkaamaan. Ties mikä kesäromanssi niillä on.

Freedom!

Annoin iltapalaks Mörrille vähän herkkuja, että munki pisteet vähän nousis sen silmissä. Huomenna ne sitten taas laskee, kun annan tavallisia perusnappuliineja.

Pelasta maailma

Jokin aika sitten oli varsinainen ilonpäivä liittyen blogiini. Tässä ajatusteni karikossa, jota myös blogiksi voisi kutsua, ylitettiin 4000 käynnin rajapyykki. Siis verrattuna hienoihin muotiblogeihin tai karuihiin syömishäiriöjuttuihin, täähän on ihan säälittävän vähän, joten ei verrata niihin. Julkisesti blogiani kehtaa lukea 9 ihmistä, mikä on ihanaa. Yhdeksän on just hyvä luku. Jossain vaiheessa lukijoita oli jopa 10 mutta sitten joku tajusi lähteä ja sekin on ihan ok. Katsoin mielenkiinnosta, että mistä ja miten tänne on eksytty. Parhaat hakusanat oli ehdottomasti perseläski ja hyvin tehty pulla.

Tämän mahtavan ja maagisen rajapyykin ylityksen vuoksi päätin kertoa jotain hieman uutta ja ehkä jopa yllättävää itsestäni. Ette varmana arvannut, että mä harrastan säännöllisesti hyväntekeväisyyttä. Olen oikea oman sukupolveni Angelina Jolie ilman niitä lapsia. Kuluneen viikon aikana olen käyttänyt yhteen hyväntekeväisyyskohteeseen yhteensä 6 euroa. Se on työttömän palkasta paljon. Ostin sunnuntaina kolme riviä lottoa ja eilen Mörrin mieliksi luontoarvan, kissimirrin kuvalla tietty. Ensimmäisillä kolmella eurolla tuettiin kahden onnekkaan äkkirikastumista ja jälkimäisillä sitten Suomen luontoa. Voin siis jatkossakin kävellä kaupungilla vastaantulevien feissareiden ohi puhtaalla omallatunnolla.

Sää suosii

Älä nyt saatana tuu häiritsemään.

Oliks jotain asiaa ku piti herättää? Ruokaa?

Moido!

Tää ihanan kesäinen sää sopii meille kotikissoille nyt ihan hyvin, niin saadaan huilata, eikä kukaan ihmettele kun ei jaksa lähteä ulos. Mä pötkötän sängyllä ja Mörri oli taas sukkalaatikossa vetämässä zetaa. 


Koska on lounasaika, oli pakko herätä ja nousta. Tänään lounaaksi tarjoillaan Fazerin uutuutta mansikan ja  vanilijan kera. Eikö oo terveellistä kun siinä on marjoja!

Olis mulla asiaa

Ei pysty kirjottaan, kun mörrikkä on valannut koneen, enkä mä tällä puhelimella tykkää kirjottaa. Kai toi hurina ja lämpö, mitä tosta masiinasta lähtee, muistuttaa jotenki etäisesti sen kisumamia, niin siinä on sit turvallista ja mukavaa lököillä. En mä raaski toista rupee hätisteleen. Lepäilköön siinä. Ehkä mäkin meen lepäileen. Alakerran pianotreenitkin on taas alkaneet, et tunnelma on ihan katossa. Ehkä munkin pitäs laittaa tääl kerrostalossa hyvä kiertämään ja rupee kans musisoimaan.

Oonko mä rikkonut mun kissan?

Rompanilla on kalju kohta sen muuten niin ihanassa turkissa. Ei kai 8-vuotias mirri voi vielä kaljuuntua? Kyseessä ei taida olla mikään ihan tavallinen kesäturkkiinvaihtaminen, koska sen iho näyttäs olevan vähä rikki, ihan kun siinä olisi rupi ja se selvästi arastelee sitä (Harkitsin jo hetken, että laitan tähän kuvankin mukaan, jos joku lukija sattuis oleen eläinlääkäri, mutta en sitten viitsinyt. Eläinlääkärilukijat voi laittaa vaikka kommenttiboksiin viestiä ja antaa pientä konsultointia.). Mä kuitenkin rapsuttelen Rompania aika kokonaisvaltaisesti joka päivä, joten kauaa toi ihokummallisuus sillä ei ole voinut olla. Ahdistaa joka tapauksessa ihan vitusti kahdesta syystä. Ekanaki mitä jos Rompan on sairas, niinku ihan oikeesti. Tokana, me molemmat vihataan käydä lääkärissä.

Hyvä merkki on se, että Rolle näyttäs syövän ja paskovan kuitenkin ihan normaalisti. Juttelin koiranomistajakaverini kanssa ja sain siltä neuvon älä missään nimessä googlaa oireita. Se kuulemma takaa, että mielenrauha on mennyttä. Ei kai auta kun tarkkailla tilannetta ja ottaa alku viikosta yhteyttä eläinlääkäriin, jos ihmeparanemista ei tapahdu.

On tää lemmikin omistaminen kyllä stressaavaa. Mä oon nyt ihan vainoharhanen. Jos Rolle on hetkenki hiljaa vaikka kylppärissä nukkumassa niin mun on pakko käydä koko ajan tsekkaamassa, että se varmasti hengittää ja on elossa vielä. Psyyke ei oikeen kestä.

Cuteness overload vol 3

Jälleennäkeminen mun rakkaan mirrin kanssa oli ihana. Palasin lauantaina reissusta ja sain pitkästä aikaa halia mun Rompulaa. Tosin aluksi sen oli pakko mököttää ja juosta mua karkuun mutta nyt me ollaan sen kanssa taas ihan väleissä ja nukuttiin jopa vierekkäin siihen asti kunnes se laattas sänkyyn (miksi ne aina laattaa sänkyyn tai matolle, eikä lattialle mistä olis helpompi siivoo sotku?). Kyllä mäkin varmasti osottasin mieltä ja olisin vähän myrtsinä, jos se ois lähteny johki reissuun ja jättäny mut tänne ikävöimään. Ja sit mä viel semisti petin sitä siellä matkalla ottamalla kuvia kaikista sen kylän söpöistä kulkukolleista.

Itselläni ei ole parveketta, vaikka merinäköala asunnossani onkin (siis jos puissa ei ole lehtiä ja kurottaa ikkunasta niin, että melkein putoaa). Hoitopaikassaan Rompulakin pääsi pitkästä aikaa nauttimaan talvesta ja lumesta. Edellisesta talviriehasta taitaa olla jo pari vuotta aikaa.

On toi mörri vaan niin ihana. Oli hauskaa kattoa, kun se riehui ja peuhasi lumessa. Eläimen seura on niin piristävää. Muistan jostain joskus lukeneeni, että lemmikki vaikuittaisi positiivisesti omistajansa terveyteen. Uskon tähän täysin. Vaikken kovin terve olekaan, niin olen varma, että olisin vähemmän terve ilman kissaani. Rollen hoitaminen on auttanut pitämään kiinni arjen rutiineista. Vaikka en ole omia hiuksia jaksanut pestä, vaatii silti todella paljon, että laiminlöisin Rollen hoitoa. Välillä tulee aikoja, kun en pysty avaamaan kotiovea ja käydä edes kaupassa ja kissan ruokakin on päässyt loppumaan. Silloin saan jossain vaiheessa tsempattua itseni kauppaan, jotta Rolle saa ruokaa. Ilman sitä painetta, voisi kotona kykkiminen kestää paljon pidempään. Saman tapaisesta kokemuksesta kertoi joskus eräs tuttavani, joka kärsi vaikeasta masennuksesta. Häenen veljensä kiikutti koiransa tuttavalleni aina töihin lähtiessään, näin hänellä oli seuraa ja vaikka koiran lenkittäminen sillä hetkellä oli kuulemma tuntunut tuskalliselta, oli se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kotona neljän seinän sisällä mököttäminen. Eläimen seura ja sen kanssa leikkiminen tuottaa mielihyvää. Eikä siitä tule morkkista niinkun dokaamisesta tai suklaasta tai shoppailusta. Mä en olisi mitään ilman mun mörriä. Vielä kun se oppis käymään pöntöllä, niin ei tarttis kannella kissanhiekkaa kotiin ja imuroida sitä ympäri asuntoa.

Määräaikainen/työtön

Tänään alkoi elämässä sitten uusi vaihe nimeltä työttömyys. Pelottaa. Kauhistuttaa. Miten mun pää kestää jatkuvan vapaalla olemisen? Päätin viikko sitten sunnuntaina hesaria lukiessani, että tätä täytyy nyt kuitenkin juhlistaa. Milloin olen viimeksi ollut vapaa tekemään mitä haluan. En muista. En tosin kyllä muista myöskään sitä, milloin olen viimeksi halunnut olla vapaa tekemään mitä vain. No nyt kuitenkin olen ja aion yrittää ottaa siitä kaiken irti. Varasin äkkilähdön. Lähden huomenna reissuun ja pelottaa ihan vitusti. Mitä jos en pärjääkään matkalla yksin? Mitä jos tulee ahdistus ja pahaolo? Toisaalta mitä sitten, jos reissusta tulee paska, ainakin on sitten paska reissu lämpimässä.

En muista koska viimeksi olen ollut pakettimatkalla mutta odotan innolla, että minkälaisia suomiturreja saan matkaseurakseni. Ja se taputtaminen. Toivottavasti muistan taputtaa, kun lentokone laskeutuu sujuvasti. Työkaverini ja äitini ihmettelivät ihan liikaa, kun kerroin, että lähden yksin reissuun. Heitä ihmetytti se ennemmän kuin olisin uskonut. Minun huoleni yksin matkustamisessa on lähinnä se, että miten yksin reissaava saa selän rasvattua. Maailmassa on paljon yksin eläviä ihmisiä, niin eikai se nyt ole niin outoa, että nämä yksin olevatkin haluavat matkustaa. Tuttavani kertoi eräästä ystävästään, joka oli taannoin harmitellut sitä, että haluaa matkustaa mutta ettei voi lähteä yksin, koska häntä huoletti, että mitähän muutkin ajattelevat. Mulle on ihan sama mitä muut ajattelee nyt, kun palaan reissusta ne ajattelee kateellisena, että wow mikä rusketus.

Pussyn menee tänää hoitopaikkaan. Vähän hirvittää. Mitä jos se kusee kaverin nahkasohvalle tai syö sen viherkasvit? Rompan ei oo aina kovin hyväkäytöksinen. No kai ne pojat pärjää. Suurempi huoli mulla on kyllä siitä, miten mä pärjään reilun viikon ilman Rompania. Tänäänkin kun heräsin niin toi ihana karvakasa nukkui mun kainalossa pää mun vieressä tyynyllä. Aaawww...

Mutta siis hirveeti tekemistä ennen huomisiltaa ja lähtöä. Ajattelin tehdä listan, että muistan edes osan.
1. pitää korjaa kokeet, laittaa arvosanat ja käydä vielä työpaikalla
2. hyviin tapoihin kai kuuluu viedä työkavereille jotain herkkuja, että jotain pitäs leipoo ostaa
3. viedä toi mirri hoitoon ja siivoo sen hiekkalaatikko
4. treenaa runko rantakuntoon
5. uskaltaa hakea matkalaukku pimeästä kellarista
6. kokeilla mahtuuko mitkään kesävaatteet enää päälle
7. opetella käyttämään mun uutta kolme kuukautta sitten hankittua kameraa
8. pummia jostain kyyti kentälle ja kotiin
9. pestä pari koneellista pyykkiä


p.s. jos jollain on ideoita siihen selän rasvaamiseen, niin kertokaa!

Cuteness overload vol 2

On tolla pussylla oikeesti kyllä oma juomakuppikin mutta vuorokauden kannussa seissyt vesi maittaa paremmin. Jos jano yllättää Mörrin, hän saattaa myös tulla suihkuun juomaan kuumaa suihkuvettä. Toinen ton kissan himotuksista on erilaiset kosteusvoiteet. Kädet, jalat, kasvot, you name it, jos olen rasvaa laittanut, niin mirri on karhean kielensä kanssa lutkuttamassa. Vielä en ole löytänyt merkkiä, joka ei tolle kelpaisi.

Re: Hej Gumman!

Nyt lähtee vastauslähetys Ruotsiin. Ei tässä kortissa kyllä ollut riittävästi tilaa kaikelle asialle, mitä olisin halunnut kertoa. Varmaan pitää laittaa joku päivä sähköpostia perään. Sähköpostien kirjottaminen on vaan niin perseestä. Mä en halua ikinä työtä, jonka pääasiallinen kommunikointiväline on sähköposti. Siinä on jo ihan riittävästi tekemistä, että saan inhimillisessä ajassa vastattua henkilökohtaisiin posteihin. Tälläkin hetkellä yksi mahdollinen tuleva työnanataja odottaa viidettä päivää, että ilmottaisin sopivan ajankohdan haastattelulle. Vaikutan varmaan tosi innokkaalta ja potentiaaliselta työnhakijalta (ja annan ainakin rehellisen kuvan itsestäni).

Ou well.. Kyllähän sitä penskanakin malttoi odottaa, vaikka vastauksen saaminen postin tuomana välillä kestikin. Mähän olin siis mukulana ihan hardcore kirjeiden kirjottaja. Kirjepapereita oli miljoonaa erilaista ja osa jollain hajullakin maustettuja. Näihin pääosin perheen kanssa lomaillessa hankittuihin kirjekavereihin on tosin yhteydet lähes katkenneet. Muutama sähköposti tms joskus on tullut laitettua mutta ei siinä ole enää sitä samaa hohtoa. 

Mörrikin haluaa laittaa terkut mukaan

p.s. Mjau kortti löytyi SevenArtista, yllättäen ruotsalaista osaamista tämäkin

Cuteness overload vol. 1

Ykkösmi

Mun elämä on useimmiten melko ankeeta mutta ilman Rompania se ois ihan vitun ankeeta. Monien mielestä mussa on varmasti jotain pahasti vialla (ja niin onkin), kun toi karvaläjä, joka usemmiten vaan paskoo ja nukkuu, on mulle niin älyttömän tärkee. 

Kuten vitsikkäästi olen joskus todennut, niin Rompan (nimi muutettu) on mun elämäni ykkösmies. Vähän kyllä pelottaa, että kumpi kohtalo mulla on edessä, kun vanhenen, tuleeko musta kuuma kissa/puumanainen vai crazy cat lady. En oikeen osaa päättää kumpi olisi parempi vaihtoehto..

Rompan vaanii savannilla.

Tervetuloa elfen!

Joka viikkoisella 45 minuutin mittaisella ammattilaisen vastaanotolla ehtii useimmiten jutella ne kiperimmät ja mieltä eniten vaivaavat asiat. Ja hyvä niin, siitähän mä maksan sievoisen summan joka kuukausi. Ongelma tuleekin vastaan, kun haluan avautua hesarin urpåista mielipidekirjoituksista, selittää kuinka söpösti mun kissa TAAS nukkui mun vieressä tai näyttää jotain älyttömiä ostoksia, mihin oon onnistunut tuhlaamaan liikaa rahaa taas kerran. 

Silloin reilu vuosi sitten, kun kaikki oli vielä hyvin, sosiaalinen verkostoni oli melko laaja. Ympärilläni oli ihmisiä, joiden kanssa jutella lähes kaikesta. Nyt tilanne on hieman toinen, mihin olen itse tietysti osittain syyllinen. Tuomiossani on onneksi lieventäviä asianhaaroja ja rikostovereikseni voisi myös laskea nämä aiemmin ympärilläni olleet ihmiset, jotka nyt loistavat poissaolollaan (katkerako?). Tämä pieni johdanto liittyy siis siihen, miksi päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Kaipaan elämääni keskustelua ja höpöttelyä mutten useinkaan jaksa/viitsi/pysty/halua tarttua puhelimeen soittaakseni jollekin, joten tuttavani rohkaisemana ja avustamana ryhdyn nyt täällä keskustelemaan. Katsotaan jääkö tämä yksinpuheluksi vai saadaanko aikaan jonkinlaista dialogia. (Nyt voikin aloittaa vedonlyönnin siitä kauanko mä jaksan olla tästä innostunut.  Vinkkinä, että innostuin taannoin neulomisesta ja sain tehtyä 1,33 säärystintä)

Mikään muu biisi ei voisi sopia paremmin aloittamaan mun hienoa blogia kuin Kaija Koon Kaunis rietas onnellinen. Ei tää mitään perusteluja tarvii. Kuuntele ja päätä itse!