 |
| Työttömän selviytymispaketti |
Huomenna on vihdoin terapia. Mua ei kyl yhtään huvittas mennä sinne, koska on niin paljon kaikkea jauhettavaa. Pelkkä ajatus siitä, et pitäs puhuu kaikesta tapahtuneesta, jo ihan hengästyttää. Ja sit mä tiedän, et oon ihan siipi maassa sen terapiasetin jälkeen, kun on taas revitty loman aikana kiinnitettyjä laastareita irti.
t. työtön maisteri
p.s. Tästä ei taitas saada hienoa facebookpäivitystä edes tosi hyvillä värikynillä.
UPPDATE:
Nyt makaan sängyllä. Laihdutusohjelma loppui jo aikaa sitten ja mun pahaolo sen kun pahenee. Mässäilyhän ei siis tietenkään jäänyt tohon yhteen daimpussukkaan, se oli vasta alkupala. Oksettaa aika rankasti. Tällasta syöpöttelysettiä en oo tehny tosi pitkään aikaan. Tulipa hirveen hyvä mieli.
4 kommenttia:
Mä en aina oo edes ihan varma että se karkki on parempi kuin kalja. Oikeasti, kun miettii, mitä kaikkea ylipainosta seuraa, se on tosi vaarallista, ei sokeritautia ja sydänvaivoja ja kaikkea muutakin voi vaan lakaista maton alle. Tottakai alkoholi ja sen vaarat on pahoja juttuja, mutta mä en nyt oikein tiedä, miten se arvotetaan, mikä on pahempi paha. Varsinkin, kun ei tiedä, millä asteikolla kumpaakin pitäisi mitata, tai mihin asteikon kohtaan kumpikin paha asettuisi.
Munkin mieli pohtii tätä samaa asiaa, mutta mulla dokaaminen on oikeasti ongelma. Tänä kesänä on korkki sihahtanut vähän turhan usein. Ei niin paljon, että kukaan muu vielä olisi huolissaan, mutta itse alan olla, kun en tavallisesti käytä juuri ollenkaan alkoholia. Douppiakin tekisi mieli, jos vaan uskallusta olisi. Onneksi ei ole. Haluaisin vaan hyvän olon, jollain lailla. Nyt vuorottelee karkki ja kalja, eli olen valinnut molemmat pahat.
Löysin blogisi, kun etsiskelin blogilistalta samanaiheisia blogeja kuin omani, jonka vasta aloitin. Taidan tulla toistekin, kun ajatukset näin tutuilta kuulostivat.
Välkommen hit Miss No One!
Paheissa on kaikissa pahansa. Mikä sitten on vähemmän paha, paha mennä sanomaan. Kohtuus kun ei kuulu meikäläisen tyyliin. Kaikki vedetään täysillä. Kaikki tai ei mitään. Kunnon kännit tai ei ollenkaan. Vitusti karkkia tai porkkanoita.
Näistä oon sen hyvän olon saanut, tosin usein vain hetkeks.
Mulla ois ens viikolla kans eka terapia loman jälkeen. Vähän jännittää. Toisaalta odotan sitä, mutta toisaalta ahistaa just, et mitähän siellä ehtii edes puhumaan. Sit ärsyttää ku rahatilanne on se, että oon miettiny, että nyt on tavattava vain kerran viikkoon aiemman kahden kerran sijaan, ku ei oo varaa maksaa 80 euroa kuussa terapiasta.
Mäkin haluisin käydä kaks kertaa viikossa ja keväällä ja ennen kesätaukoa kävinkin mutta nyt se taitaa ajallisesti olla vähän mahdotonta. Yhen kerran kun käy niin se tauko tuntuu liian pitkältä ja sitten ajatukset ehtii jumiutua. Mut näillä on mentävä.
Lähetä kommentti