Hallitsematon kaaos

 Kotoisa kaaos

Mun korvien välissä kaikki on ihan täyttä kaaosta (mut vähän erilailla kun yleensä). Vähän niinkun mulla täällä kotonakin. Tuntuu, että ihan tosi lyhyessä ajassa on tapahtunut kauheesti, enkä oo jotenkin ehtinyt sisäistää ja analysoida mitään. Tän viikon terapeuttisessioikin piti perua, kun jouduinkin oleen töissä piikomassa. Ei tee hyvää mun psyykeelle.

Oon nyt kolme päivää ollut siellä uudessa koulussa. Innolla ja väsyneenä oon joka aamu lähtenyt matkaan reppu heiluen. Vielä on vaikee antaa mitään syväanalyysia siitä mestasta mutta toistaseks kaikki mennyt maanantaita lukuun ottamatta ihan hyvin. Maanantaina saatoin olla vähän koomassa viikonlopun jäljiltä ja mun ääni saattoi hieman kuulostaa siltä, että oisin dokannut kolme päivää. No mut sattuuhan sitä. (Toivokaa pliis et henkilökunnan yhteiskuva maanantailta ois epäonnistunut tai jotenkin taianomaisesti deletoitunut, sillä se mun tuskanhiki ja vapina ei ollut mitenkään kaunista ja kuvauksellista.)

Uuden duunin lisäksi mun päätä sekottaa se eksään törmääminen, muutama kaveri ja sit se poika, jota oon vähä treffaillu. Tekis mieli vaan lakasta kaikki nää asiat sängyn alle piiloon ja mennä nukkumaan. Jotenkin pitäs saada vaan tää arkirytmi taas päälle ja lopettaa se iän ikuinen torkuttaminen. Löysin kyl tänään jo hengen heimolaisen töistä. Siellä on joku toinenkin urpo, joka torkuttaa joka aamu niin et melkeen myöhästyy.

Musta vaan tuntuu, että oon nyt tällä hetkellä jotenkin ihan ylikuorimitettu, ylikierroksilla ja sairaan väsynyt. Pakko nyt vielä kaks päivää yritän tsempata tuol duunissa ja sit huilin viikonlopun ja yritän sitten miettiä seuraavaa peliliikettäni näiden ihmissuhdeasioiden suhteen. Mun päähän ei vaan nyt mahdu enempää dataa, eikä mulla ole vielä edes kalenteria, johon voisin merkata muistiin muistamisen arvoisia juttuja, kuten kampaajan.

t. Computer says no

p.s. Onneks oppilaat tai niiden vanhemmat ei tiedä, kenen haltuun ne mukulansa päiväks laittaa.