Mä en osaa sanoa mikä tässä päivässä on ollut niin erityisen hyvää mutta mä haluan tällasia päiviä lisää. Tänään mä en ahdistunut yksinäisyydestä enkä tekemättömyydestä
(ihan huippua ja helvetin harvinaista). Tänään mä annoin itselleni luvan olla hidas ja vetelä ja nauttia siitä. Toimi paremmin kuin koskaan. Sunnuntaiahdistuksesta ei oo tietoakaan.
 |
| Mun uus kalenteri ja musta se näyttää ihanalta tälleen tyhjänä. |
Musta tuntuu, että mä oon tosi kauan vaan suorittanut tätä elämää, tehnyt kaikkea mahdollisimman paljon mutta monesti unohtanut nauttia. Masiksen myötä siihen tuli muutos. Ensin täysi stoppi kaikkeen tekemiseen ja nyt oon vähittelen yrittänyt palauttaa elämääni asioita aina fiiliksen mukaan. Enää en tee niin paljoa juttuja pakon
(no duunit ja sellaset tietty) takia tai koska jotain kuuluu tehdä. Mä oon melkeen päässyt eroon
tyhjänkalenterinpelosta. Toki kyllä se kalenterin tyhjyys mua vieläkin joskus ahdistaa mutten silti enää täytä sitä pakonomaisesti kaikella yhdentekevällä puuhastelulla. Tosin jos ihan rehellisiä ollaan niin ei mulla nyt ihan niin laajat nää sosiaaliset verkostot enää oo, että kalenterin täyteen ahtaminen olis edes mahdollista.
p.s. Miks mä rupeen kiherteleen kun teinityttö, kun huomaan, että se mun treffityyppi on käynyt facebookissa tykkäämässä mun uudesta profiilikuvasta? Joo mä palasin jotain viikko sitten facebookkiin. En osaa sanoa miksi, mut en ainakaan siks et oisin kokenut jääväni jostain paitsi. Ei nyt varsinaisesti mikään elämänlaadun suurin kohottaja mut katellaan. Pääseehän sieltä taas pois kun rupee vituttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti