Apteekkiostoksien lisäksi palkitsin itseni pienellä shoppailulla sen kunniaksi, että selvisin ekasta työviikosta ilman hermoromahdusta tai irtisanomista. Mä oon vaan nykyisin tosi huono shoppaileen. Ahdistaa ihmisvilinät niin paljon, etten oikeen halua kuitenkaan käydä missään. No nyt pakotin itseni hakeen pari jo aiemmin tehtyä löytöä, jotka vaan on odottanut kaupan hyllyllä palkkapäivää ja hyvää syytä. Kummallisinta täs touhussa on se, että entinen minä ois heti kotiin päästyään koklannut uusia ostoksia ja viikannut ne kaappiin. Nyt mä jaksan hädin tuskin kantaa ostoskassin kotiin ja sieltäkin kaivan esiin vaan lääkepakkaukset.
p.s. Mun eksä on taas vallannu mun unet. Viime yönä mä taas lähetin sille tekstarin, johon se ei tälläkään kertaa vastannut. Pitäsköhän mun vihdoin rohkaistua tekemään toi viestin lähetys ihan valveilla, niin ei tarttis unelmoida siitä ihan näin usein?
2 kommenttia:
Moi, oon tässä jonkin aikaa lueskellut sun blogia. Osaat kirjoittaa kivasti. Tuli vaan mieleen tosta Venlafaxinista, että jos saa kysyä niin paljonko sulla on annostus ja onko sulle tullut siitä pahoja sivuvaikutuksia? Jaksamista arjessa! :)
Ciao ja kiitos kehuista!
Mulla on kokeiltu annostusta 150-300mg. Alotus 150mg mut sitten sairaalassa pikainen nosto, parin kk jälkeen kuitenkin laskettiin takasin, kun mä en nukkunut ja kävin vähän kierroksilla. Noin vuoden ajan söin 150mg kunnes nyt sitten nostettiin 225mg, kun unentarve oli ihan kohtuuttoman suuri. Toimintakyvyn palautumiseen on auttanut jo pienikin annostus mutta eihän se itse ongelmaa silti poista.
Sivuvaikutuksia on, tosin vaikea sanoa, mikä itse lääkkeestä ja mikä korvien välissä.
- univaikeudet 225 ja 300mg annoksilla(tuskimpa muuten olisin tähän aikaan hereillä)
- hikoilu öisin (tätäkään ei ollut 150mg kanssa ihan joka yö kuten nyt)
- hedarit jos aamusatsin ottaa yhtään myöhässä, mikä ei hyvä kun elämänrytmi toisinaan on se et nukun neljään päivällä
- ruokahalu, pääasiassa sen puuttuminen ja sit seurauksena näit ahmimiskohtauksia (tää varmaan johtuu monesta asiasta mutta ei toi lääke oo ainakaan auttanut)
- jano koko ajan
- yleinen tahmeus, olo aika laimea paitsi kännissä, toisaalta hyvin asia kun paska olo ei ole niin paska kun ennen
Tässä varmaan tärkeimmät. Kuulostaako mikään tutulta? Palaan asiaan, jos tulee jotain muuta vielä mieleen.
Kaikista näistä ikävistä puolista huolimatta oon nyt vihdoin samaa mieltää mun terapeutin kanssa siitä, että ainakin mun kohdalla lääkitys on ollut välttämätön jotta mun pää saadaan sellaseen kuntoon, että asioiden käsittely on edes mahdollista. Oon nyt sen verran tolkuissani, että pystyn siellä ja muuallakin puhumaan ilman että pillahdan heti itkuun.
Lähetä kommentti