Koska mä olen niin itsekeskeinen ihminen ja keskityn vaan koko ajan näihin oman elämäni draamoihin, meinasi eräs tuiki tärkeä merkkipäivä jäädä viettämättä. Elämäni ykkös
(ja ainoa)mies täytti vuosia. Tänään mä sitten kävin stockalla hakemassa vähän herkkunameja päivänsankarille ja se sai oikeen hemmotteluillan. Lahjalista koostui tänä vuonna lähinnä aineettomista ihanuuksista, eli Mörri sai superisti rapsutusta, haleja, leikkiä ja tietty sapuskaa. Normipäivä siis.
Kyllä mä tälläsinä hetkinä voin jollain oudolla tavalla samaistua äiteihin, jotka päivittelee ajan kulumista ja lastensa vanhenemista. Mörri täytti nyt yhdeksän, eli ens vuonna on sitten isot pileet kun vietetään pyöreitä. Tosin näissä Mörrin juhlissa ollut joskus aiemminkin aika huisia menoa. Jonain vuonna Mörri oli eksällä hoidossa ja oksensi sen kirjahyllyyn kaikki synttäriherkut. Onkohan ihan normaalia, että lemmikki on näin kovin rakas? No toisaalta kai se on ihan hyvä, että mullakin niitä positiivisia tunteita tulee esiin edes joskus ja edes jonku karvasen kissimirrin kohdalla.
 |
| Synttäridinneri |
 |
| Ruokalepo |
6 kommenttia:
Lämpimät onnittelut suloiselle Mörrille! <3 Ymmärrän niin hyvin tuon, että lemmikkiä voi rakastaa kovasti, kovasti. Sulokin on minun elämäni valo :)
Mörrikkä kiittää ja sanoo MAU. Työhaastattelussa sanoin, että mun perhe on minä ja mun kissa. On se kumma kun ei saa töitä.
Onnea Mörrille, joka on varmasti mahtava mies :)
Mörri kiittä ja kumartaa ja on ihan onnessaan näistä onnitteluista.
On normaalia, että on lemmikki rakas. Mielestäni on epänormaalia jos ei.
Oma koirani on niin rakas, että sitä ei edes oikein pysty kuvailemaan. Ja on myös auttanut minua pahimpien ajanjaksojen yli. Auttanut jaksamaan siis.
Hyvä, et on muitakin mun kaltaisi. töissä ja muualla kun kaikki puhuu lapsistaan niin mä tunnen oloni suorastaan friikiksi näiden mun kissajuttujeni kanssa. No on mua joku jossain ehkä sanonut vinksahtaneeksi kissanaiseksi mut se oli kyl ihan sellanen hyväntahtonen kommentti.
Lähetä kommentti