Sisältä kaunis

Mulla on ollut naamassa nyt jo monta viikkoa aivan kamala finni, sillai kivasti keskellä leukaa. Vähän niinkun hinduilla se otsajuttu mutta vaan väärässä paikassa ja väärällä ihmisellä. No nyt se sit vihdoin alkoi kadota ja tilalle tuli huuliherpes. Eli paskan ja rumuuden määrä on vakio. Tai no mun kohdalla vakioo suurempi.

Tän muhkean leukafinnin elinaikana kuulin jostain syystä myös, että täällä internetissä on sivusto, jossa on videoita mm. ylikehittyneistä talirauhasista ja urpoista, jotka puristelee niitä ja jakaa tilanteesta kuvattua materiaalia muiden iloksi ympäri nettiä. Maailma on selkeesti paljon parempi paikka nyt kun netti on meidän kaikkien käytössä.

God bless world wide webb!

t. elefanttimiesnainen

Myrkkysienikastike

Vallitseva olotila pakotti kysymän keittiössä häärivältä Historyboylta, voisko kuitenkin olla pieni mahdollisuus, että noita korvasieniä ei olis muistettu ryöpätä. Kuulemma ei, joten sit mä skippaan koko aterian.

Koira söi kotiläksyt!

Jos kasiluokkalainen jaksaa maanantaina kello kahdeksalta aamulla sepittää jotain tarinaa liittyen läksyjen tekemättömyyteen, voi siihen vastata vaikka näin:

Excuses are like assholes, everyone's got one.

Tosin tääkini oli taas ihan helmiä siolle, kun se tampio luuli, että mä haukuin sitä persereiäksi.

She's alive

Pitäs herätä reilun viiden tunnin kuluttua ja raahata toi rinkka sekä oma äässi kentälle. En vaan malttais nukkua. Mulla on ihan kamalan haikea olo. Olisin halunnu et tää viimenen ilta ois jatkunut pidempään. Kymmenen vuoden takaisilla reissuilla se ilta jatkuikin aamuun asti mut enää mä en pysty lentään darrassa noin pitkää lentoa.

Tuntuu että aloin vasta muistaan millasta reissaaminen on. Kuinka kivaa on tutustua ja eksyä uusiin paikkoihin, kokea vähän romanssia auringonlaskussa ja ryypätä aamuun asti parin homon kanssa. Monia juttuja tuskin ois tapahtunu ellen ois ollu matkalla yksin.

Mä oon ihan pa, kuoleman väsynyt ja nuutunut mut tää on pakko tehdä uusiks. Nyt on tuntunu siltä, et oon vähän elossa taas.

Kuvassa peti johon nyt kellahdan. Otin vikaks yöks vähän luksuksempaa olemista. Jo riittää kaposissa 90cm levysissä sängyissä koisaaminen.

Taas yks vuosipäivä

Kello on tääl vähän yli puolen yön, mikä tarkottaa sitä, et selvisin täst karseest vuosipäiväst ilman mitään kamalaa sekoomista. Se yks ei varmaan edes muista tai ajattele enää koko eroo mut onneks itsekin pystyy toisinaan unohtaa sen.

Oli ehkä maailman paras idea lähteä reissuun ni on helpompi täyttää pää kaikil ympäril olevil jutuil ja hetkeks unohtaa kotona olevat asiat (paitsi rollee en tietty unohda).

Tää päivä täyttyi mm päikkäreistä, singapore slingeistä, valokuvaamisesta ja kiertelemisestä. Nyt mä otan pari tainnuttavaa pikku pilleriä ja laitan telkkarin hiljaselle taustalle ja sit korvalleen.

Moottoritie on kuuma

Pötkötän valveilla yöbussissa. Suunta kohti etelää, Singaporea. Kuuntelen ipodia ja kattelen kuvia kamerasta. Muut nukkuu tai ainakin tosta vierestä kuuluu tasanen tuhina.

Pitää varmaan ottaa pari tainnuttavaa lääkettä. Nyt kun uskallan taas juodakin vähän. Jännitin niin karseesti ku ei tienny millo pääsee vessaan, et ekat kolme tuntii matkast meni vaan pissahätää ajatellessa.

Jalkatilaa on hyvin ja tää wifi on myös aika luksusta. Työpäivän verran matkaa jäljellä.

Maja

Yritän taas kovasti uskotella itselleni, ettei muiden kokema onni ole multa pois. Sen verran kateellinen mä kuitenkin oon, etten vahingossakaan tykkää yhdestäkään päättyneen vuoden ihanuuden päivittelyyn keskittyvästä statuksesta.

Tää katkeruuden ja kateuden pesä on vielä viikon verran reissussa. Tän hetkinen maja on aivan ihana, vaikka saniteettitilat joutuukin jakamaan. Sisustus on japanilaishenkinen ja tosi tyylikäs ollakseen näin halpa mesta. Maksan omasta huoneesta reilut kymmenen euroo ja pelkäsin etukäteen, et luvassa on kauhee läävä.

Vähän ikävä Rompania.