Rompanilla on kalju kohta sen muuten niin ihanassa turkissa. Ei kai 8-vuotias mirri voi vielä kaljuuntua? Kyseessä ei taida olla mikään ihan tavallinen kesäturkkiinvaihtaminen, koska sen iho näyttäs olevan vähä rikki, ihan kun siinä olisi rupi ja se selvästi arastelee sitä (Harkitsin jo hetken, että laitan tähän kuvankin mukaan, jos joku lukija sattuis oleen eläinlääkäri, mutta en sitten viitsinyt. Eläinlääkärilukijat voi laittaa vaikka kommenttiboksiin viestiä ja antaa pientä konsultointia.). Mä kuitenkin rapsuttelen Rompania aika kokonaisvaltaisesti joka päivä, joten kauaa toi ihokummallisuus sillä ei ole voinut olla. Ahdistaa joka tapauksessa ihan vitusti kahdesta syystä. Ekanaki mitä jos Rompan on sairas, niinku ihan oikeesti. Tokana, me molemmat vihataan käydä lääkärissä.
Hyvä merkki on se, että Rolle näyttäs syövän ja paskovan kuitenkin ihan normaalisti. Juttelin koiranomistajakaverini kanssa ja sain siltä neuvon älä missään nimessä googlaa oireita. Se kuulemma takaa, että mielenrauha on mennyttä. Ei kai auta kun tarkkailla tilannetta ja ottaa alku viikosta yhteyttä eläinlääkäriin, jos ihmeparanemista ei tapahdu.
On tää lemmikin omistaminen kyllä stressaavaa. Mä oon nyt ihan vainoharhanen. Jos Rolle on hetkenki hiljaa vaikka kylppärissä nukkumassa niin mun on pakko käydä koko ajan tsekkaamassa, että se varmasti hengittää ja on elossa vielä. Psyyke ei oikeen kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti