Kävin viikonloppuna näyttämässä hapanta naamaani ihmisten ilmoilla. Syy: lapsuuden kaverin polttarit. Häät pidetään onneksi ulkomailla, joten sinne ei tartte mennä (jesh!). Mä en oikeen oo ikinä välittänyt mistään häähömpötyksistä. En haluaisi uskoa, että syynä olisi kateus morsiammia kohtaan, vaan ehkä enemminkin omat tunnevammat, jotka estävät mua nauttimasta normaalien ihmisten tavoin häissä pursuavista rakkauden julistuksista. Jollain sairaalla tavalla mä itse olen aina kokenut hautajaiset jotenkin aidompina ja tunnepitoisempina.
Nää polttarit meni yllättäen ihan kivasti (pessimisti ei taaskaan pettynyt), vaikka ohjelma oli täynnä kliseitä. Itsehän en tietenkään viitsinyt mennä suunnittelupalaveriin kertomaan loistavia ideoitani tai muutenkaan laittaa tikkuakaan ristiin koko homman eteen. Kännipäissäni piti sitten kuitenkin lupautua askartelemaan se saakelin polttarikansio (kuka vitun urpo on edes keksiny et joku vitun kansio pitää kasaa?? ), koska olen niin vitun hyvä kaikessa (en edes jaksa miettiä, mitähän muuta on taas tullu huudeltua). Et nyt mä sit juuri ja juuri darrasta selvittyäni hikoilen tän askarteluprojektin kanssa.
Vaikka alkoholi ei kuulu viranomaissuositusten mukaiseen ravintoympyrään, niin kyllä se vaihteeksi ruokki kehoa ja mieltä ihan mukavasti. Känni toimi myös hyvänä unilääkkeenä. Sain pitkästä aikaa nukuttua.
Sano muut mitä hyvänsä niin kyllä elämään saa sisältöä punaviinitonkasta ja epävakaasta psyykeestä.
p.s. Uudet Estellen kuvat on aivan ihania. Mä herkistyin eilen illalla ihan täysin, kun näin ne. Onneks Ruotsin hovi ymmärsi julkistaa ne vasta maanantaina. Ei mun pää ois kestänyt darraa yhdistettynä tollasiin liikkiskuviin Ruotsin kuninkaallisista. Vickan oli mun mielestä tosi onnistunut niissä kuvissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti