Peili

Kävin viikonloppuna jumpassa. I know, jo toka urheilusuoritus tässä kuussa. Pitää varoo, ettei tuu ylikuntoon. Se oli joku tällänen perus läskeillekyytiäjahikeäpintaanjumppa. Mun suurin keskittymistä vaikeuttava seikka oli se saakelin peili, jota siellä jumppasalissa ei pääse karkuun edes takarivissä (koska ne edessä olevat mimmit on niin kapeita, ettei meikäläinen pysty niiden takana piileskellä). Hirveen kiva oli katella itseään peilistä vajaan tunnin verran ja tulla siihen lopputulokseen, että hyi yök. Ei tää mun mielipide itsestäni ja omasta ulkomuodosta tullut mulle mitenkään yllätyksenä, mutta koska ärsykkeelle eli peilille altistuminen oli sen verran pitkäkestoista, oli reaktiokin normaalia peiliin tuijottelua voimakkaampi.

Kissasta vois vähän ottaa mallia.

Jumpan jälkeen tein liudan pyhiä lupauksia ruokavalion parantamisesta ja säännöllisemmästä liikunnasta. Jokainen varmaan arvaa, jos ei satu olemaan omakohtaista kokemusta, kuinka hyvin nää itseinhossa tehdyt lupaukset yleensä pitää. Illalla lohturuokaa naamaan ja löysä t-paita päälle. Tosi kiva nyt sitten yrittää liikkua säännöllisemmin ja käydä siellä jumpassa antamassa läskeille kyytiä, kun ne peilit ahdistaa mua ihan vitusti. Yks vaihtoehto vois tietty olla, ettei laittaiskaan piilareita, kun menee treenaamaan. Sitten ei tarttis nähdä omaa peilikuvaa eikä katella kadehtien niitä hoikkia tyttöjä, joita selluliitti ja läski ei oo löytänyt.

Joku jossain oli jonku uutisen mukaan tehnyt taas loistavaa tutkimustyötä ja tullut siihen tulokseen, että peilin tuijottelu ei oo hyväks. Hyvä, että tätäkin asiaa on nyt sit tutkittu. Kiitos.

Kauhallinen itseinhoa ja kateutta aamupalaks tällasena ihanana maanantaina. Selkeesti hyvä viikko tulossa eli entistä vittuuntuneempana kohti uusia peilejä.

p.s. Miksei saleilla voi olla sellasia hoikentavia peilejä kuten esim lintsin naurutalossa? Ainakin mun urheilumotivaatio pysyis korkeemmalla, jos näyttäsin omasta mielestäni paremmalta. Kivempihan se on yrittää pysyä sheipeissä kuin yrittää päästä eroon niistä sivuläskeistä, jotka ei ikinä katoa. Miten kukaan saa motivoitua itsensä tekemään jotain, joka tuntuu toivottomalta.