Mä kuulun niihin ihmisiin, jotka ei netissä pyöriessään pysty oleen klikkaamatta linkkiä, joka on otsikoitu tyyliin superhauska söpöliini kisu/tiikerinpentu/jääkarhu söpöilee ihan vitun söpösti (ei oo vaikee arvata sitten kun joku virus iskee, että mistä se on mahtanu tulla). Ja must se on ihan ok, jokaisella meistä on nää omat heikot kohtansa. Mulla ne sattuu oleen nää videot jostain tuntemattomien ihmisten kissimirreistä ja turreista.
Olen omasta mielestäni kuitenkin keskivertoa parempi ihminen sen takia, että en levitä tätä eläimet on hurjan ihania-propagandaa eteenpäin laittelemalla facebookkia täyteen näitä videoita tai tukkimalla kaikkien sähköpostit elukkaklipeillä (paitsi ehkä ihan vaan joskus, jos joku video on ihan mahdottoman ihana). Yks ongelma mulla tosin on tullut vastaan. Mä herkistyn ihan suunnattomasti näistä eläinjutuista. Kun mä katson esim. tätä, tätä, tätä, tätä, tätä tai tätä niin oon ihan itkun partaalla ja parhaimpina päivinä se itku tulee. Tässä välissä pitää ehkä tunnustaa, että tästä samaisesta syystä mä en enää pahemmin katso Biggest loseria. Se aiheutti mussa usein saman tapaisia tunteenpurkauksia, mitä nykyisin nää eläinvideot.
Mun psyyke ei ilmeisesti kestä pörrösiä eläimiä eikä laihtumista. Ne varmaan laukasee jotain sellasia ilon ja onnen tunnetiloja, joita mä en oikeessa elämässä ikinä kohtaa enkä siis siksi osaa reagoida kun parkumalla.
 |
| Aaawww |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti