Ei petaa vaan makaa

Jaksoin vihdoin lähteä huonekaluliikkeeseen (turha tässä on mitään kaupan nimiä mainita, kaikkihan me sieltä samasta paikasta ne huonekalut haetaan) ostamaan uutta sänkyä, josta olen jo jonkin aikaa haaveillut. Visan heilauttaminen tuntui tosin jo niin ylitsepääsemättömän haastavalta, että en ymmärrä, miten kykenin auttamaan patjan kantamisessa ja vanhan sängyn hävittämisessä. Yritin kyllä vihjata amk-insinöörille, jolla oli päävastuu tän sänkyprojektin toteutuksessa, että soittas nyt hyvä ihminen jonku itelleen avuksi.

Kaikki meni melkein hyvin. Yksi osa puuttui, en tiedä mikä ja mistä mutta projektipäälikkö toimitti ja asensi sen sitten jälkikäteen. Eikä mun tarvinnut rasittaa itseäni kohtuuttoman paljoa. Nyt mä sain siis 20 senttiä lisää lepotilaa ja ostin myös pari uutta lakanaa, niin on sitten ihanan puhtoista ja neitseellistä kieriskellä sängyn pohjalla itsesäälissä.

Sijauspatjan pitäis nyt olla ihan viimestä huutoa ja parasta mitä rahalla saa edullisesta huonekaluliikkeestä. Että tässä pedissä nukutaan/valvotaan nyt sitten hautaan asti, uutta ei oo ikinä varaa ostaa.

Jos mun aiemmin oli vaikeeta mahdotonta päästä sängystä ylös, niin jännä nähdä helpottaako tää uuden sängyn hankkiminen asiaa ollenkaan, vai tuleeko siellä maattua nyt vieläkin enemmän. Mä ainaskin yritän etten enää söis sängyssä, ettei sit tartte nukkua jossain ruanmurujen seassa. Karkkia ja herkkuja ei tietenkään lasketa. Nyt alakerran pianistin säestyksellä koklaamaan, miten hyvin päikkärit uudessa pedissä sujuu. On meinaa vähä väsy, viime yö meni taas neljän tunnin unilla. Että Sweet dreams vaan mulle ja teille kaikille!