Itselläni ei ole parveketta, vaikka merinäköala asunnossani onkin (siis jos puissa ei ole lehtiä ja kurottaa ikkunasta niin, että melkein putoaa). Hoitopaikassaan Rompulakin pääsi pitkästä aikaa nauttimaan talvesta ja lumesta. Edellisesta talviriehasta taitaa olla jo pari vuotta aikaa.
 |
On toi mörri vaan niin ihana. Oli hauskaa kattoa, kun se riehui ja peuhasi lumessa. Eläimen seura on niin piristävää. Muistan jostain joskus lukeneeni, että lemmikki vaikuittaisi positiivisesti omistajansa terveyteen. Uskon tähän täysin. Vaikken kovin terve olekaan, niin olen varma, että olisin vähemmän terve ilman kissaani. Rollen hoitaminen on auttanut pitämään kiinni arjen rutiineista. Vaikka en ole omia hiuksia jaksanut pestä, vaatii silti todella paljon, että laiminlöisin Rollen hoitoa. Välillä tulee aikoja, kun en pysty avaamaan kotiovea ja käydä edes kaupassa ja kissan ruokakin on päässyt loppumaan. Silloin saan jossain vaiheessa tsempattua itseni kauppaan, jotta Rolle saa ruokaa. Ilman sitä painetta, voisi kotona kykkiminen kestää paljon pidempään. Saman tapaisesta kokemuksesta kertoi joskus eräs tuttavani, joka kärsi vaikeasta masennuksesta. Häenen veljensä kiikutti koiransa tuttavalleni aina töihin lähtiessään, näin hänellä oli seuraa ja vaikka koiran lenkittäminen sillä hetkellä oli kuulemma tuntunut tuskalliselta, oli se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kotona neljän seinän sisällä mököttäminen. Eläimen seura ja sen kanssa leikkiminen tuottaa mielihyvää. Eikä siitä tule morkkista niinkun dokaamisesta tai suklaasta tai shoppailusta. Mä en olisi mitään ilman mun mörriä. Vielä kun se oppis käymään pöntöllä, niin ei tarttis kannella kissanhiekkaa kotiin ja imuroida sitä ympäri asuntoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti