keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Päiväkirja

Etsin työpöytäni laatikosta teippiä, löysin vuoden vanhan päiväkirjan. En uskalla avata sitä, sillä muistan vielä liian hyvin hetket, kun avasin sydäntäni sen vihkon sivuille. Häpeän sitä minua, joka on kirjoittanut ne sanat ja lauseet.

Häpeänköhän taas itseäni, kun luen tätä tekstiäni joskus myöhemmin? Internetistähän ei kuulemma saa mitään pois. Pysyykö täällä kaikki ahdistus ja masennus ikuisesti? Eikö niitä saa deletoitua?

Onneksi työpöydän laatikon saa laitettua kiinni. Teippirulla on nyt pöydällä. Ihan varmuuden vuoksi.


Ei kommentteja: