Etätöitä

Koeviikko alkoi ja sen kunniaksi tänään on ollut vapaapäivä. En ymmärrä mitä jotkut kitisee koeviikosta ja sen kiireydestä. Mun mielestä koeviikot on pikkujoulujen ja lomien jälkeen kouluvuoden parhaimpia hetkiä. Ei tartte pitää/suunnitella oppitunteja ja koekin valmistuu ennätysajassa kustantajien nettiin laittamien koepakettien ansioista. Copy ja paste ja save toiminnot vaan käyttöön. Eikä joka kurssille todellakaan tehdä uutta koetta joka kerta. Haastavinta on ehkä se 32 koepaperin kopioiminen, koska koeviikkollahan se paska kopiokone tietty jumiutuu. Se kokeiden korjaaminen on kyllä ihan perseestä, varsinkin kun loistavasta opetuksestani huolimatta opettamassani aineessa mukulat tuntuvat olevan vuosi vuodelta enemmän pihalla. Ou well.. Ne kaikki onneksi tietävät jo nyt 16-vuotiaina, etteivät oppetaamaani ainetta tule elämässään ikinä tarvitsemaan. Ja hyvä niin.

Tänään oli ihan ok päivä. Ei tarvinnut herätä herätyskelloon, vaan heräsin joskus viideltä aamulla ihan ilman kelloa. Nyt on pyykkikone pöhöttämässä, tosin edelliset pyykit odottaa vieläkin kuivaustellineellä kaappiin pääsyä. Päivän ehdottomasti herkullisin hetki oli lounas. Kävin terapian jälkeen kauppahallissa lounaalla vetämässä soppaa. Ihan yksin. Oon vasta ihan viime aikoina opetellut tekemään asioita yksin ja tää lounas omassa paskassa seurassa oli ihan ookoo kokemus. Toinen kohokohta tänään oli ehdottomasti päikkärit. Nää oli kaiken lisäksi hyvät päikkärit. Ei mitään karseita painajaisia existä ja nyksistä eikä tuskanhiessä heräämistä. Joku vois aatella, että vittu miten tylsää mutta tällästä tää mun elämä nyt vaan on. Tällainen päivä, kun mitään huonoa ja ikävää ei tapahdu ja muistan hengittää, on ihan hyvä päivä. Elin pitkään sellaista ajanjaksoa, jolloin tällaisia päiviä ei ollut. Päivät oli täynnä ahdistusta, kipua ja tuskaa. Itkin, huusin ja raivosin. Halusin kadota täältä, halusin kuolla. Nyt jokainen päivä, jolloin en ajattele kuolemista, on ihan hyvä päivä.

SLURPS!