Massakausi

Miksi ihmeessä Runebergintorttuja myydään aina vain kahden tortun pakkauksissa? Kukaan ei ole taaskaan ajatellut yksin asuvaa kilojensa ja ulkomuotonsa kanssa tuskaisaa kampailua käyvää nuorta naista. Hammaslääkäri opetti joskus kun oltiin pieniä, että on parempi hampaiden kannalta syödä karkkipussi yhdellä kertaa, eikä napostella pitkin päivää. Sen takia nämäkin tortut on nyt siis syötävä iltapalaksi, huomiseen ei voi säästää toista. Huomenna voi sitten jo hakea uudet. Mä en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka voi säilöä useita päiviä herkkuja kaappiensa kätköissä, siinä on jotain epänormaalia. Entiseltä poikaystävältä löytyi kerran kaapista vanhaksi mennyt suklaarasia. Olisi pitänyt jo siinä vaiheessa tajuta, että se suhde oli tuhoon tuomittu.

Onneksi on kuitenkin vasta tammikuu ja massakausi. Eli vielä voi hyvin kerätä massaa ruhoonsa ja kun bikinikataloogit tipahtaa postiluukusta, voi kropan veistely sitten alkaa. On ainakin sitten mistä veistellä. Kävin edellisen kerran salilla elokuussa, että jos nyt menis uudelleen heti perään vaikka helmikuussa. Joka kuukausi olen kuitenkin uskollisesti maksanut jäsenyydestäni useita kymmeniä euroja. Tauollehan sitä korttia en ole viitsinyt laittaa, koska ensi viikolla ajattelin mennä jumppaan. Täytyy vaikka ryhtyä edes sitten ottamaan sieltä vakkari saunavuoro joka viikko ja käydä kunnolla kylpemässä, että saisi edes vähän vastinetta rahoilleen.

Mähän olen ihan oikeasti ollut muinoin hurjassa nuoruudessani ihan aktiiviurheilija ja pelannut koko nuoruuden pallopeliä. Työelämään siirtyessäni vaihdoin harrastelijasarjaan ja jatkoin jumppailuja sekä salilla käymistä ihan vain siksi, että urheileminen oli elämäntapa, josta nautin. Nyt se tapa on täysin kadonnut. Viime keväänä treenasin vielä välillä mutta nyt suurimmat liikunnalliset ponnistukseni tapahtuu aamulla ratikan perässä juostessa. Haluisin kovasti laittaa jumppatossut jalkaan ja mennä hikoilemaan mutta jokin siinä pelottaa. Pelottaa mennä takaisin paikkaa, jossa kävin säännöllisesti silloin, kun olin terve vähemmän sairas. Se kuulu mun elämään silloin kun voin vielä hyvin ja tulee haikea ja surullinen olo ja kaipaan sitä aikaa. Ehkä se siksi pelottaa niin paljon. 

Iltapala

Syön molemmat, vaikka toi kuinka kerjäis.