Tekstiviesti

"Oliko sulla niitä poranteriä? Tarttisin niitä. Lauantaina alkaa taas Melodifestivalen. Tuutko meille kattomaan? t. T."

Jotenkin näin meni tekstiviesti, joka tuli puhelimeen eilen illalla. En ole vielä vastannut viestiin. Menin jotenkin sanattomaksi. Viestinlähettäjä, kutsutaan häntä nyt vaikka Tarjaksi (nimi tietysti muutettu), on edellisen kerran ollut yhteydessä, joskus kun puissa oli vielä lehtiä ja vaatekokoni oli numeroa pienempi. Tässä välillä hän on kuitenkin enemmän tai vähemmän aktiivisesti udellut yhdeltä jos toiseltakin yhteiseltä tuttavaltamme kuulumisiani. Kun hän huolestui haistoi jotain juoruttavaa facebook profiilini muututtua harmaaksi, hän soitti kaverilleni ja kysyi onko minulla kaikki hyvin. Olisin otettu välittämisestä, jos hän edes yrittäisi esittää vilpitöntä. Jokaiseen tuttavapiiriin tai porukkaa kuuluu varmasti tällainen henkilö. Uteliaisuus, jonka hän verhoaa välittämiseksi. Selän takana juoruaminen, joka on hänen mukaan vaan osoitus siitä, että hän oli niin kovin huolissaan. Itsestään hän ei paljoa avaudu ja kun avautuu, se tapahtuu harkiten paitsi ehkä joskus kännissä mutta eihän niitä juttuja kukaan kuitenkaan muista.

Minulta Tarja ei ole aikoihin kysynyt kuulumisia. Ei, vaikka yhteinen ystävämme on useaan otteeseen kehottanut häntä soittamaan minulle ja kysymään itse, onko minulla kaikki hyvin. Ei Tarja taida uskaltaa. Tarja ei varmaan oikein tiedä, mitä hän sanoisi minulle, koska ei hän oikeasti välitä. Hän on vain utelias ja siksi hän kysyy, onko kaikki hyvin. Tarja rakastaa juoruja ja skandaaleja normaalia enemmän. Tarja ei osaa pitää mitään asioita omana tietonaan. Hän on yleinen tietotoimisto, joka takuuvarmasti levittää kaikkien asiat kaikille.

Otettuani yliannostuksen ja jouduttuani sairaalaan, soitin hänelle ja kerroin. Hän ei tullut katsomaan minua mutta hän soitti entiselle työkaverilleni ja kertoi tilanteestani. Jonkin aikaa tämän tapauksen jälkeen menimme samoihin juhliin ja oli todella yllätys huomata, että myös minulle vähemmän tutut ihmiset tiesivät yhtä ja toista sairastumisestani. Juhlafiilis vähän laski. Kun myöhemmin otin asian Tarjan kanssa puheeksi, hän puolustautui sanomalla, että hän oli niin huolissaan ja että hänen oli pakko puhua asiasta jonkun kanssa. Ei hän pyytänyt anteeksi.

En mä taida huomenna mennä Tarjan luokse kylään. En suostu olemaan lähipiirini oma Johanna Tukiainen, jonka sekoiluilla väritetään omaa harmaata arkea.