Terapiaa

Viime talvena paskimpina hetkinä turvauduin perinteisen yksilöterapian lisäksi usein myös retail terapiaan. Ensin pistin meikkipussin sisällön uusiksi (vaikka en jaksanut ikinä meikata). Kun olin ostanut luomivärejä kaikissa kevään trendisävyissä, oli aika vaihtaa osastoa tavaratalossa. Siirryin laittamaan vaatekaapin uusiksi (vaikka olin joka päivä yksin kotona verkkareissa). Se oli sitä paitsi kivaa, koska olin laihtunut ja pystyin ostamaan pari kokoa pienempiä farkkuja ja paituleita kuin aiemmin. Nyt kaapissa on kolmet skinnyjeansit, joihin saan pohkeeni mahtumaan. Kesällä ystäväni muutti omaan asuntoon, joten luonnollisesti innostuin sisustamisesta. Kilojakin oli tullut jo jonkin verran takaisin, joten vaatteiden ostaminen ei enää huvittanut. Pyörimme sisustuskaupoissa aina kun vain jaksoin ja Habitare messuilla olin jo kuin kala vedessä ihastelemassa valaisimia. Nyt yksiönikin on laitettu lähes täysin uuteen uskoon. Ensin lähti verhot ja muut tekstiilit vaihtoon ja  sitten hankittiin säilytyslaatikoita. Vähitelle homma levisi valaisimien kautta lipastoon ja kenkäkaappiin. Hankintalistalla on vielä jäljellä sänky. Haluan isomman ja paremman sängyn, niin että kelpaa sitten kunnolla mökötellä peiton alla.

Sisustusprojekti alkaa siis kohta olla lopuillaan ja sain pienen hengenahdistuksen. Mitä nyt? Mihin nyt pakenisin masennusta ja ahdistusta?  Sisustuskauppojen kiertely ja sen juuri oikeanlaisen eteiskaapin etsiminen oli kuin pakoa todellisuudesta. Kaikki ikävä unohtui yleensä hetkeksi. Ja oli ihanaa huomata tietävänsä mitä haluaa, vaikka kyse olisikin vain eteiskaapista. Tuntui, että elämässä edes jokin olisi hallinnassa. Shoppaillessa mielihyvän saa niin helposti, jopa silloinkin kun ei osta mitään. Olen malttamaton. En jaksa odottaa mielihyvää ja palkintoa, joka tulee ehkä joskus jos silloinkaan. En jaksa olla kärsivällinen. Kävin pari kertaa salilla. Näytin omasta mielestäni yhä läskiltä, joten ostin laskiaspullan. Luovutin, kun tuloksia ja mielihyvää ei tullut riittävän nopeasti. Pullasta sain mielihyvän heti. Sisustustavaroita katselessa ei tarvitse tuntea itseään ikinä rumaksi tai läskiksi, kuten vaateostoksilla. Korkeintaan köyhäksi ja persaukiseksi. Olen täysin vakuuttunut, että tämä on yksi syy siihen, miksi jotkut naiset (minä siis ainakin) mieluummin panostavat sisustamiseen kuin vaatetukseensa.

Nyt haluan esitellä yhden retail-terapiaistunnon hankinnan. Mikä onkaan tarpeellisempaa kuin N kirjaimen mallinen valo. Nyt olen sellaisen onnellinen omistaja. Saatiin vihdoin vähän valoa tämänkin masentuneen kotihiiren elämään.

Taulu on tehty omin pikku kätösin PUB tavaratalon paperikassista.

Pakko vielä muutama tarkennus ja vinkki laittaa tähän loppuun. Olen siis opettaja mutten kovin varakas sellainen. Älkää kuitenkaan olko huolissanne, en ole menettänyt luottotietojani ostosvimmani takia. Sisustaminen on helvetin kallis harrastus mutta onneksi olen sen verran tietämätön sisustamisesta, etten vielä osaa himoita kaikkia kalleimpia ja hienoimpia design tavararoita. Toinen lomppakkoni kannalta positiivinen asia on se, että asun yksiössä eli aika vähällä sisustamisella sen saa täyteen. Joku saattaa ihmetellä, että miten ihmeessä sairas ihminen nyt mukamas jaksaa kaupoissa käydä ja sisustaa. En oikeastaa kovinkaan paljoa jaksakaan. Vaatteostoksissa suosin toisinaan world wide webbiä ja sisustamisen olen ulkoistanut eräälle sisustamisesta sekaisin olevalle ystävälleni. Hän ideoi, ehdottaa, kuskaa kauppaan, kantaa kotiin ja kokoo ja asentaa. Omaan rooliini kuuluu lähinnä ostosten hyväksyminen ja maksaminen (vielä en ole hankkinut hänelle siis rinnaiskorttia).

Ja tiedoksi en mä näitä kuviakaan ole itse ottanut ja ladannut koneelle. Että kiitos vaan kuvaajalle.