Ylitsepääsemätöntä

Ja miks vitussa mulla oli niin kiirus sopia treffit tän huomisen hepun kanssa selittynee hauskalla sattumuksella, joka tapahtui tänään tehtaalla. Opetussunnitelmaanhan kuulu niinkuin sen opetettavan kielen kulttuuriinkin tutustuminen (enkö mä vaikutakin ammattimaiselta). Esim että ranskan opiskeluun kuuluu viinien maistelun alkeiskurssi ja ruotsin perusteisiin kuuluu Ruotsin euroviisuhistorian opettelu. No me sitten enkun tunnilla juteltiin Irlannista ja musiikista. Keksimpä soittaa U2:n sijaan jotain kersoille vähemmän tuttua Irlantilaista shittiä. Eikä muuten ois pitänyt.

Jostain mä sain päähäni, että kuunnellaas Sinead O'connorin vittumunelämäonpilallailmansua-biisi. Enhän mä muistanut, että mä meinaan rupee itkemään, kun kuulen sen. Piti vielä laittaa sellanen versio pyörimään, mistä mukulat voi tavaa sanat. Eipä ollut itku kaukana. No onneks ne kasiluokan apinaa muistuttavat pojat sai mut sitten palautettua takasin maanpinnalle. Jossain nekin sentään on sit hyvä. Eipä oo nimittäin kukaan aikuinen mies saanu eksää pois mun mielestä yhtä vikkelästi.

No kyllä se sitten myöhemmin hiipi takaisin mun päähän. Niinhän se aina tekee. Ihan sama ketä mä tapaan ja jopa halaan, niin korvikkeilta ne kaikki loppujen lopuks tuntuu. En vaan hetkellisesti halunnu antaa periksi tolle ajatukselle, joten oli pakko sopia treffit ja uskotella itselleen, että vielä on toivoa. Mun sarkastis-ironinen pessimistiminä ei halunnut taipua kyynis-masentuneen minän edessä. Nyt tosin haluisin perua koko paskan mutta ehkä odotan huomiseen ja katson makaanko vielä huomennakin sängyssä verkkareissa kyynis-masentuneena silmät itkuisina kuuntelemassa kaikkee paskaa sydänsurumusaa.

Kumpi ois niinku parempi vaihtis?
a) Hyväksyy, että en pysty ottaan ketään uutta ja itkee näitä itkuja kotona vaikka loppuelämän, jos/kun siltä sattuu tuntumaan.
b) Lakasta sydänsurut patjan alle ja tyytyä siihen, että kaikki tulevat on enemmän tai vähemmän korvaavia tuotteita.

Kovin on mahtavat skenaariot tulevaisuuden varalle. Parempi mennä unille.