Sain viime yönä vihdoin käytyä verkkopankissa (huisi viikonloppu). Edellinen vierailu taisi olla joskus elokuun puolella. Eihän tässä mitään varsinaista ongelmaa olis, jos kaikki laskut menis suoravelotuksella. No näitä avaamattomian valkosia kuoria oli kertynyt jo pieni läjä mun yöpöydän laatikkoon. Menihän siinä hetki kun niitä sitten availi ja näpytteli. En ees halua ajatella millanen summa mulla taas kerran meni ylimääräsiin viivästysmaksuihin.
En ymmärrä, miksi kaikkien aikuisjuttujen hoitaminen on mulle niin saakelin ylivoimasta. Ne mun laskut ei siis jää maksamatta rahapulan takia, vaan sen takia, että mä en avaa niitä kuoria, enkä käy riittävän usein verkkopankissa hyväksymässä erääntyviä maksuja. Entisessä elämässä mä olin tosi pedantti tällasten asioiden suhteen ja maksoin ja hoidin kaiken aina ajallaan. Nyt mä hoidan asiat vasta sadannen muistutuksen jälkeen, jos edes silloin. Ois kiva jos jaksas olla vähän tehokkaampi.
Pieni sunnuntaiahdistus ja jäätävä nälkä.
En ymmärrä, miksi kaikkien aikuisjuttujen hoitaminen on mulle niin saakelin ylivoimasta. Ne mun laskut ei siis jää maksamatta rahapulan takia, vaan sen takia, että mä en avaa niitä kuoria, enkä käy riittävän usein verkkopankissa hyväksymässä erääntyviä maksuja. Entisessä elämässä mä olin tosi pedantti tällasten asioiden suhteen ja maksoin ja hoidin kaiken aina ajallaan. Nyt mä hoidan asiat vasta sadannen muistutuksen jälkeen, jos edes silloin. Ois kiva jos jaksas olla vähän tehokkaampi.
Pieni sunnuntaiahdistus ja jäätävä nälkä.
 |
| Ei oo tullu rakkauskirjeitä |
6 kommenttia:
Mulla oli ihan sama masennusaikoina. Tuli niitä uhkaavia kirjeitä perintätoimistoista yms. Se maksaa ihan törkeästi ylimääräistä, jos ehtii mennä perintätoimistoon. Nythän ollaan puuhaamassa jotain uutta lakia, että laskut vois mennä ulosottoon jo 6 viikon päästä eräpäivästä. Tarkotuksena kai karsia noita ihmisille tulevia hirveitä perintäkuluja, mutta kelailin kyllä sitä lukiessani, että jos se olisi ollut voimassa joskus 5 vuotta sitten niin mulla olis luottotiedot menneet moneen kertaan.
Ei ollut mullakaan rahasta kiinni, en vaan jaksanut enkä välittänyt. Yks vuosi sain jotain 10000e veronpalautuksia, kun en ollut vaivautunut viemään verokorttia duuniin koko edellisenä vuotena ja ennakonpidätysprosentiksi tuli tämän seurauksena 60. Ei haitannut, kun kotona maatessa ei paljon rahaa kulu. Töissä mä sinnittelin koko ajan, mutta muuten en kyllä tehnyt yhtään mitään.
Mä en kyllä ennen masennustakaan ollut yhtään pedantti. Nykyään olen, kun asuntolaina pitää kurissa ja nuhteessa.
Kuulostaa kovin tutulta, tosin mulla tuli nyt 2000€ mätkyjä, kun en todellakaan jaksanut hakea uutta verokorttia viime syksynä, kun tulot kasvoivat. Ou well.
Melkeempä ainoa asia, josta jaksan yrittää välittää tänä päivänä, on töissä käyminen. Siitä päivittäisestä urakasta kun on selvinnyt, tuntuu kaikki muu jotenkin yhdentekevältä. Mulla on myös hirveen usein sellanen olo, että ei ole väliä, hoidanko asiat vai en. Samaa paskaa tämä kuitenkin on. Muuttuisko mun maailma muka, jos hoitaisin laskut ajallaan?
Nooh, sanotaan että joku päivä sua voi vähäsen harmittaa se, miten paljon rahaa oot pistänyt lihottamaan Lindorffin Cayman-saarten emoyhtiötä. Kyllä mulla on paljon sellasta, menetettyjä mahdollisuuksia ja hölmöä tuhlaamista mikä periaatteessa kaduttaa. Mut ei nyt loppujen lopuks kovin paljon kuitenkaan. Enimmäkseen oon vaan onnellinen, etten enää ole yhtä hajalla, ja ettei käynyt mitään pahempaa. Eniten vituttaa se, mitä masennus teki mun ihmissuhteille, mut kaipa toi kaikki oli vaan jotain sellaista, mitä mun oli väistämättä käytävä läpi jossain vaiheessa.
Mulla on sama juttu, että joidenkin asioiden hoitaminen on hirveän työlästä (vaikkei todellisuudessa ole). Mä maksan laskun heti kun se tippuu postiluukusta, koska muuten unohtaisin maksaa ne ajallaan. Kokeile samaa. Voi aluks tuntua työläältä, mutta sitten siitä tulee rutiini. Niin kuin kahvin keittämisestä aamulla. Eikä tarvi stressata milloin ne erääntyy.
Täytyy yrittää tota ja sit mä oon kans suosiolla ruvennut harrastamaan suoravelotuksia kaikessa mahdollisessa.
Vaikka tosiaan tää sairastaminen on saakelin kallista, ei vaan noi perintäkulut, vaan myös kaikki lääkkeet, lekurit, terpiat jne. tuntuu nää menetetyt eurot silti pieneltä asialta menetettyjen ihmissuhteiden rinnalla. Niitä ei voi mikään seteli korvata.
Lähetä kommentti