Taas meni viikonloppu. En syönyt yhtään lämmintä ateriaa mutta söin yhden aamiaisen. Söin vitusti herkkuja ja yhden greipin. Katsoin liian monta jaksoa Law and orderia. Nukuin päikkäreitä. Olin kotipäntsit jalassa. Mietin mun vikoja. Mietin syitä yksinäisyyteeni. Yritin ajatella parantumista. Tietääkö joku, miten masennuksesta parannutaan?
Mä en halua viettää mun elämää tällä tavalla. Mulla ei vaan ole mitään hajua, mitä mun pitäisi tehdä toisin. Miten olla ei yksinäinen, jos on yksin?
Mä olin tyytyväinen kun satoi. Vihree näytti enemmän vihreeltä.
Tuun vielä häpeemään tätä seuraavaa lausetta joskus mutta minkäs teet. Onneks huomenna pääsee töihin.
2 kommenttia:
Sitten kun tiedät miten masennuksesta parannutaan niin kerro se sitten mullekin. Ai niin mutta enhän mä tahdo parantua...
Kiva kun kirjoittelet, sun postaukset piristää mun osastolla oloa. T: Eräs joka kuolee tylsyyteen
No hyvä jos tää mun valitusvirsi piristää. Tiedät ainakin että lajitovereita löytyy.
Mä aion seuraaval kerral terapiassa kysyä tästä parantumisesta. Siis että parantuuko sitä ikinä kokonaan vai tuleeko tää aina kulkemaan mun mukana.
Tsemppiä sinne neljän seinän sisälle!
Lähetä kommentti