Mä alotan tän blogikirjotuksen poikkeuksellisesti positiivisella asialla. Piristi nimittäin tätä väsynyttä maanantaita se, että edellinen juttu oli herättänyt yhden lukijan kommentoimaan tätä mun laskujenmaksamattomuutta. Oli suunnattoman helpottavaa kuulla, että tää on tavallaan ihan normaalia meidän epänormaalien keskuudessa.
Sit mä ryhdyin miettimään, että mitäs tekemättömiä juttuja mulla vielä olis, kun nyt on kaikki laskut vaihteeks maksettu. Täs nyt jotain mitä tuli mieleen:
- viime vuotisesta koulusta en oo vieläkään pyytänyt työtodistusta, enkä muuten kesäduunistakaan
- uus duuni alkoi jo 1½ kk sitten, enkä oo tietenkään toimittanut ihan kaikkia lippuja ja lappuja sinne
- oon tehnyt jotain sijaistunteja mutten oo niistäkään täyttänyt lappusia (ihan kun raha ei kelpais)
- pitäis varaa psykiatrille aika kun ei noi unilääkkeet oikeen jeesaa tarpeeks ja sit mun pitäs käydä myös teettään vuositarkastus/huolto pyhimmälleni
- huoltoyhtiöön ja isännöitsijälle pitäs rimpauttaa, kylppärissä on jotain outoa (ollut jo yli vuoden) ja vara-avainongelmakaan ei oo hävinnyt
Eihän näistä mikään oo sellanen, että elämä ei jatkuis, jos jättäsin hoitamatta mutta painaa silti mieltä, kun en tee noille asioille mitään.
Kaipa tota listaa vois jatkaa mutta mä en nyt halua. Kysykää parin kuukauden päästä, onko mitään tapahtunut. Veikkaan, että ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti