Kertakaikkiaan hämmentävää olla pitkästä aikaa kiireinen ja jopa
hieman sosiaalinen. Toisaalta myös melko uuvuttavaa. Tää mun
nettitreffielämä (onko oikeesti ankeempaa sanaa?) on ollut kohtalaisen vauhdikasta huolimatta siitä, että suurin osa yhteydenotoista (siis niiden miesten)
on tavalla tai toisella ihan kuolleena syntyneitä ideoita. Tarjolla on
ollut nuorta ja vähän vanhempaakin rakastajaa, pikkulasten isejä,
maaseudun poikamiehiä ja kaikenlaisia muita kummajaisia. Suurin osa
niistä tuntuu olevan lukutaidottomia.
Mä oon tavannut nyt muutamaa jannua pari kertaa ja uhrannut tähän touhuun jopa arvokkaita viikonloppuiltoja. Mä oon nimittäin ollut aina sitä mieltä, että ei viikonloppuja kannata haaskata treffaamalla jotain epämäärästä tyyppiä, joka voi olla vaik ihan hullu, kun voi tavata kavereitakin. Nyt tilanne on vähän toinen. Ei oo kavereita ketä tavata, joten päätin sit et voi lähtee viettään perjantaita tai lauantaita treffien merkeissä.
Eilen tapasin Herra Historianopettajaa toistamiseen ja täs lähipäivinä pitäs ehtiä näkemään yhtä pitkätukkaa uudelleen. Se pitkätukka on selkeesti kaikella tavalla haastavampi, joten se tietty kiehtoo mua enemmän. Tähänkin on varmaan selitys jossain kyökkipsykologin oppikirjassa, et miks se vaikeempi tuntuu kiinostavammalta. Miksen mä kiinostu täysillä ikinä niistä tyypeistä, jotka selkeesti osottaa olevansa kiinostuneita musta, haluavansa parisuhteen ja ovat aktiivisia yhteydenpidossa? Sen sijaan et mä olisin ihan fiiliksissä tällasest tyypist kuten se Herran Historia, niin mä kuitenki haikailen vähän sitä pitkätukkaa, vaikka mä tiedän et siitä ei tuu ikinä mitään, korkeintaa pahaa mieltä.
Oli miten oli Herra Historia sanoi haluavansa tavata mut vielä, huolimatta siitä, että olin eilenkin pukeutunut tollaseen ankeeseen mustaan kaapuun, lipsautin juomisen lomassa, etten maksa laskuja ajallaan ja et oon kyyninen ja pessimisti.
Mä oon tavannut nyt muutamaa jannua pari kertaa ja uhrannut tähän touhuun jopa arvokkaita viikonloppuiltoja. Mä oon nimittäin ollut aina sitä mieltä, että ei viikonloppuja kannata haaskata treffaamalla jotain epämäärästä tyyppiä, joka voi olla vaik ihan hullu, kun voi tavata kavereitakin. Nyt tilanne on vähän toinen. Ei oo kavereita ketä tavata, joten päätin sit et voi lähtee viettään perjantaita tai lauantaita treffien merkeissä.
Eilen tapasin Herra Historianopettajaa toistamiseen ja täs lähipäivinä pitäs ehtiä näkemään yhtä pitkätukkaa uudelleen. Se pitkätukka on selkeesti kaikella tavalla haastavampi, joten se tietty kiehtoo mua enemmän. Tähänkin on varmaan selitys jossain kyökkipsykologin oppikirjassa, et miks se vaikeempi tuntuu kiinostavammalta. Miksen mä kiinostu täysillä ikinä niistä tyypeistä, jotka selkeesti osottaa olevansa kiinostuneita musta, haluavansa parisuhteen ja ovat aktiivisia yhteydenpidossa? Sen sijaan et mä olisin ihan fiiliksissä tällasest tyypist kuten se Herran Historia, niin mä kuitenki haikailen vähän sitä pitkätukkaa, vaikka mä tiedän et siitä ei tuu ikinä mitään, korkeintaa pahaa mieltä.
Oli miten oli Herra Historia sanoi haluavansa tavata mut vielä, huolimatta siitä, että olin eilenkin pukeutunut tollaseen ankeeseen mustaan kaapuun, lipsautin juomisen lomassa, etten maksa laskuja ajallaan ja et oon kyyninen ja pessimisti.
 |
| Treffikaapu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti