Mä en käsitä, milloin musta tuli näin tylsä harmaa hiirulainen. Täytyy kattoo lääkepurkista niitä sivuvaikutuksia. Ehkä mun masennuksen lisäks mielialalääkitys tekee musta äärettömän tylsän ja tasapaksun. Hulluna mä olin hauskempi, ainakin omasta mielestä. Koskaan ei tiennyt, että milloin tulee hysteerinen kohtaus tai milloin totaalinen lamaantuminen. Nyt ei tapahdu mitään, koska en uskalla poistua mukavuusalueeltani (eli kotoa). En uskalla tehdä mitään tai ajatella mitään, ettei tulis uutta romahdusta. Mä hengitän, juuri ja juuri mut en tunne olevani elossa. Pitää kokeilla rajoja muulla tavoin, että tuntis jotain. Syödä ja ahmia, urheilla oksennus suussa, viiltää ja repiä ihoa.
Yritetäänköhän mua lääkitä normaaliks ja tylsäks? Masentava ajatus.
Täten meninkin nyt syömään paketin mysliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti