Jos mun pääsiäinen ei olis jo ollut pilalla, niin se olis mennyt pilalle nähtyäni tän uutisen. Ei sen takia, että mä pitäisin kyseistä julkaisua jotenkin parhaimpana tietolähteenä fanien tuntemuksista (koska fanien raivohan kiinostaa mua ihan älyttömästi), vaan sen takia, että miten tää edes voi olla joku uutinen. Mun pitää oikeesti lopettaa noitten viihdeuutisten lukeminen. Ei pää kestä.
Kaikki on jossain hiihtokeskuksessa vetämässä päätä täyteen, kun suksetkin on vahingossa unohtuneet himaan. Mulla ei ole mitään tollasia hienoja pääsiäistraditioita mun ystävien kanssa. Mun omat traditiot liittyy lähinnä kärvistelyyn. Viime vuonna pääsiäisen pyhät meni entisen poikaystävän kanssa asioita selvitellessä ja riidellessä. Hirveen kiva. Tänän vuonna päätin sitten, että vietän tän hiljaisen viikon ihan hiljalleen yksin. Joo päätin, kun ei ollut muutakaan.
Parina iltana oon räkinyt tyynyliinan ihan märäks, kun on ollu niin häviäjä olo. Lomat ja pyhät saa tän yksinäisyyden oikeen korostumaan ja tuntumaan tavallista paskemmalta. Lomien viettäminen yksin on kait joku superluuseriuden merkki, kun kaikki muut on silloin jossain pitämässä mukahauskaa. Paitsi minä, superluuseri.
Onneks pääsee ens viikolla töihin, niin on taas jotain järkevää tekemistä (jos pakkoruotsin opettaminen lasketaan järkeväks). Joo mä meen töihin. Meen takasin edelliseen kouluuni opettaan pari kurssia. Nyt mä kait voisin onnitella itseäni, koska selvisin hengissä ja ilman totaalista sekoomista tästä mun parin kuukauden työttömyydestä. Mutta en mä onnittele, en edes hellästi taputa olalle, en todellakaan. Mun suorittajapuolisko ei oo tyytyväinen muhun. Sen mielestä mun olis pitänyt olla tehokkaampi. Käydä ahkerammin urheilemassa, tehä suursiivous, tehdä tekemättömiä asioita, lukea, sivistää itseäni, hakea töitä jne...
Nyt mä varmaan voisin harrastaa vähä taideterapiaa ja maalata pääsiäismunan. Minkä väristä on yksinäisyys?
Kaikki on jossain hiihtokeskuksessa vetämässä päätä täyteen, kun suksetkin on vahingossa unohtuneet himaan. Mulla ei ole mitään tollasia hienoja pääsiäistraditioita mun ystävien kanssa. Mun omat traditiot liittyy lähinnä kärvistelyyn. Viime vuonna pääsiäisen pyhät meni entisen poikaystävän kanssa asioita selvitellessä ja riidellessä. Hirveen kiva. Tänän vuonna päätin sitten, että vietän tän hiljaisen viikon ihan hiljalleen yksin. Joo päätin, kun ei ollut muutakaan.
Parina iltana oon räkinyt tyynyliinan ihan märäks, kun on ollu niin häviäjä olo. Lomat ja pyhät saa tän yksinäisyyden oikeen korostumaan ja tuntumaan tavallista paskemmalta. Lomien viettäminen yksin on kait joku superluuseriuden merkki, kun kaikki muut on silloin jossain pitämässä mukahauskaa. Paitsi minä, superluuseri.
Onneks pääsee ens viikolla töihin, niin on taas jotain järkevää tekemistä (jos pakkoruotsin opettaminen lasketaan järkeväks). Joo mä meen töihin. Meen takasin edelliseen kouluuni opettaan pari kurssia. Nyt mä kait voisin onnitella itseäni, koska selvisin hengissä ja ilman totaalista sekoomista tästä mun parin kuukauden työttömyydestä. Mutta en mä onnittele, en edes hellästi taputa olalle, en todellakaan. Mun suorittajapuolisko ei oo tyytyväinen muhun. Sen mielestä mun olis pitänyt olla tehokkaampi. Käydä ahkerammin urheilemassa, tehä suursiivous, tehdä tekemättömiä asioita, lukea, sivistää itseäni, hakea töitä jne...
Nyt mä varmaan voisin harrastaa vähä taideterapiaa ja maalata pääsiäismunan. Minkä väristä on yksinäisyys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti