torstai 19. huhtikuuta 2012

Onhan kukkiin jo vaihdettu mullat?

Eksyin pitkästä aikaan sinne facebookiin (samaa paskaa siellä oli kun 2kk sitten, et eipä taas tarvii vähään aikaa käydä) ja bongasin jonkun vuoden takaisen statuspäivitykseni, joka meni jotenkin näin:

Pulla on saanut ihan mielettömän piristysruiskeen tosta ihanasta auringonpaisteesta. Koti on nyt siivottu ja ruoka on pöydässä. Huomenna vielä ikkunoiden pesu ja kesäverhojen silitys. ♥

Kommenttiketjua lukemalla oli helppo päätellä, ketkä mun kanssa kuuluu tähän kevät auringon fanklubiin. Toi valo on niin liian kirkas ja ahdistava, että nyt jos koskaan mä kykin vaan sisällä ja verhot on visusti kiinni. Oon viime keväästä viisastuneena kylvänyt jokaisen käytössä olevan takin taskuun jotkut kämäset halpis hienot aurinkolasit, koska ei tuolla ulkona voi muuten liikkua. Sokaistuu tai jotain. Et siis joo, se saatan olla minä, jonka sä oot nähny kykkivän kumarassa aurinkolasit ja huppu päässä jossain spårapyskillä.
Tänään aamulla oli mielyttävä usva, niin että hetken luulin, että mun duunia ei enää ole

Ja voisko joku kertoa mulle, että missä sitä energiaa on jaossa tälleen keväisin? Koska mä oon kokeillu sitä aurinkoo, ei toiminut. Mä inhoon kevättä, tää on paskin vuodenaika. Kersat on koulussa ihan tööt, ei ne jaksa mitään varsinkaan enää toukokuussa, eikä kyllä jaksa opettajatkaan. Sitä on jo toinen jalka kesälaitumella ja odottaa, että saa vähän taukoa niistä samoista naamoista, jota näkee joka vitun päivä. 

Syksy on enemmän mun juttu. Sillon alkaa uus kausi/kouluvuosi hyvin lomaillun kesän jälkeen. Iho on ihanan päivettynyt ja kropankin kanssa on taas enemmän sinut, kun kesän aikana sitä unohtaa sen rantakuntoon pääsemisen, josta niin stressataan koko helkkarin alku vuosi. Ja tumma läski näyttää paremmalta. Mulle syksy on aina vähän kun uuden, yhtä paskan elämän alku. Mut mä oonki opettaja, et mä hahmotan maailmaa kouluvuoden mukaan, enkä kalenterivuoden.

Keväällä pitäs olla niin pirtee ja lähteä vaikka ulkoilemaan mut en tod jaksa. Kevät aurinko ei anna armoa. Syksyllä ei niin tuomita, jos mököttää kotona. Sadesäällä ja pimeällä on ok olla laiska tai saamaton. Tulee aina niin syyllinen olo, kun ei jaksa mitään, vaikka aurinkokin paistaa. Mikä helkkarin syy se aurinko nyt on, et pitää yhtäkkii piristyy niin kamalasti? 

Sama pää ja samat lääkket mulla on satoi tai paistoi. Valitettavasti.


p.s. vaihtaako joku oikeesti kesäverhot? tai sisustusta vuodenaikojen mukaan? Hyvä et mä saan kaivettuu kaapista esille kuluvan sesongin kengät ennen kuin se vuodenaika taas vaihtuu. Mut mä oonki mä.

6 kommenttia:

Miumiu kirjoitti...

Haaveissa on, että joku päivä miussakin on niin paljon energiaa, että jaksaisin vaihtaa sisustusta vuodenaikojen mukaan (siis edes ne verhot). Mutta ei tämän pään kanssa mitään tuollaista saa aikaiseksi. Hyvä, kun saa roudattua talvi-ym. vaatteet aina kaappeihin, kun niitä ei enää naulakossa tarvitse roikottaa. Note to self: järjestä talvipäähinekäsinekaulaliinakoppa ja työnnä kaappiin.

Saretska kirjoitti...

Nauratti ja itketti samanaikaisesti, kun tätä luin: ihan kuin minä! Täsmälleen samat fiilikset, 100 %. Oikein kauhistuttaa nytkin, kun lumet sulaa ja pitäis kohta jaksaa jotain pihahommiakin, vaikka mieluiten mököttäisin sisällä. Täällä ei paljon taimia kasvatella, heh. Mutta jaksua sinulle!

Niina kirjoitti...

Suomen kesä on lyhyt, et hyvin voi jättää pipot yms esille.

Niina kirjoitti...

Onneks mulla ei oo pihaa tai parveketta, niin ei tartte kaiken muun lisäks ahdistua jostain rikkaruohoista. Toisaalta jotkut ihmiset ottaa siivoojan, miksei sit vois palkata puutarhuria.

Mirikuu kirjoitti...

Itsekään en ole kevään ystävä. Liian aurinkoista liian nopeasti. Kesällä onneksi siihen on jo tottunut, kun kevään kärvistelee. Mutta tuon olen itsekin huomannut, että hyvä sää jotenkin painostaa "lähtemään ulos, kun on niin hyvä sääkin". Joku toinen voisi tietysti sanoa, että se motivoi, mutta tänään minä sanon, että painostaa, koska usein sitä ei silti lähde, vaikka olisikin hyvä sää. Minulla tämä viikko ollut juurikin tällaista "pitäisi tehdä sitä ja tätä, MUTTA kun ei jaksa"-oloa. Viime viikolla olin pirteä kuin peipponen, mutta ei kai sitä jaksa kukaan aina olla...

Niina kirjoitti...

Ihanaa, kun löytyy näitä kohtalotovereita. Ja muista, on ihan normaalia olla väsyny ja olla jaksamatta. Jos joku on aina pirteä sillä on vitun hyvät lääkkeet tai sit se näyttelee. Pitää antaa armoa itselleen!