Onhan kukkiin jo vaihdettu mullat?

Eksyin pitkästä aikaan sinne facebookiin (samaa paskaa siellä oli kun 2kk sitten, et eipä taas tarvii vähään aikaa käydä) ja bongasin jonkun vuoden takaisen statuspäivitykseni, joka meni jotenkin näin:

Pulla on saanut ihan mielettömän piristysruiskeen tosta ihanasta auringonpaisteesta. Koti on nyt siivottu ja ruoka on pöydässä. Huomenna vielä ikkunoiden pesu ja kesäverhojen silitys. ♥

Kommenttiketjua lukemalla oli helppo päätellä, ketkä mun kanssa kuuluu tähän kevät auringon fanklubiin. Toi valo on niin liian kirkas ja ahdistava, että nyt jos koskaan mä kykin vaan sisällä ja verhot on visusti kiinni. Oon viime keväästä viisastuneena kylvänyt jokaisen käytössä olevan takin taskuun jotkut kämäset halpis hienot aurinkolasit, koska ei tuolla ulkona voi muuten liikkua. Sokaistuu tai jotain. Et siis joo, se saatan olla minä, jonka sä oot nähny kykkivän kumarassa aurinkolasit ja huppu päässä jossain spårapyskillä.

Tänään aamulla oli mielyttävä usva, niin että hetken luulin, että mun duunia ei enää ole

Ja voisko joku kertoa mulle, että missä sitä energiaa on jaossa tälleen keväisin? Koska mä oon kokeillu sitä aurinkoo, ei toiminut. Mä inhoon kevättä, tää on paskin vuodenaika. Kersat on koulussa ihan tööt, ei ne jaksa mitään varsinkaan enää toukokuussa, eikä kyllä jaksa opettajatkaan. Sitä on jo toinen jalka kesälaitumella ja odottaa, että saa vähän taukoa niistä samoista naamoista, jota näkee joka vitun päivä. 

Syksy on enemmän mun juttu. Sillon alkaa uus kausi/kouluvuosi hyvin lomaillun kesän jälkeen. Iho on ihanan päivettynyt ja kropankin kanssa on taas enemmän sinut, kun kesän aikana sitä unohtaa sen rantakuntoon pääsemisen, josta niin stressataan koko helkkarin alku vuosi. Ja tumma läski näyttää paremmalta. Mulle syksy on aina vähän kun uuden, yhtä paskan elämän alku. Mut mä oonki opettaja, et mä hahmotan maailmaa kouluvuoden mukaan, enkä kalenterivuoden.

Keväällä pitäs olla niin pirtee ja lähteä vaikka ulkoilemaan mut en tod jaksa. Kevät aurinko ei anna armoa. Syksyllä ei niin tuomita, jos mököttää kotona. Sadesäällä ja pimeällä on ok olla laiska tai saamaton. Tulee aina niin syyllinen olo, kun ei jaksa mitään, vaikka aurinkokin paistaa. Mikä helkkarin syy se aurinko nyt on, et pitää yhtäkkii piristyy niin kamalasti? 

Sama pää ja samat lääkket mulla on satoi tai paistoi. Valitettavasti.


p.s. vaihtaako joku oikeesti kesäverhot? tai sisustusta vuodenaikojen mukaan? Hyvä et mä saan kaivettuu kaapista esille kuluvan sesongin kengät ennen kuin se vuodenaika taas vaihtuu. Mut mä oonki mä.