Ootko sä kuuro vai etkö sä vaan tajua?

jeesaa Sirpaa edes vähän

Mun masennus on pysyvä tila. Se ei johdu mistää. Se johtuu kaikesta. Se on osa mua. Edelleen ihan liian iso osa. Miten tän nyt sit selittäis ymmärrettävästi jollekin asiaan vihkiytymättömälle, jolle kuitenkin haluaisi kertoa, että on edelleen romukopan pohjalla tai liiskaantuneena sen alla.

Ainiiin, kyllähän mä yritin. Mua ei kuultu tai ymmärretty. Sit mä vähitellen lakkasin yrittämästä.

Kaveri: Mitä kuuluu?
Minä: Ei kovinkaan hyvää. Mä olen masenutunut.
Kaveri: Aijaa. No mikäs sua masentaa?
Minä: No vittu ku pandat kuolee ja otsonikerros ohenee.  
Kaveri: hehh... Mullakin on kauhee masis, on kiire töissä ja poikaystäväkin on perseestä.
Minä:  Just.

Mä tiiän, ei tää katkeruushomma muka sovi mulle. But I couldn't care less.