Hajoo glittereihis horo!

omin pikku kätösin

Siinä se nyt on. Valmis. Rompan on syöny varmaan kilon glitteriä ja mä oon ollu koko viikon sekasin noista liimoista tarroista mutta tulipahan tehtyä se mitä lupasinkin. Ja täähän siis takaa sen, että mut tullaan jatkossakin kutsumaan kaikkiin polttareihin (jee!!!) siinä toivossa, että jaksaisin uudelleen kyhätä tällasen hienon albumin (in your dreams). Mut joo mä taidan nyt hetkeks taas jättää noi askarteluhommat...

Pekka Haavisto istu mua vastapäätä spårassa ja mä jäädyin totaalisesti. Raivostuttavaa. Suomen politiikan yks kiinnostavimmista hahmoista jakaa samaa hengitysilmaa mun kanssa ja mä vaan tuijotan ja laitan Ipodii kovemmalle. Sain vitusti paskaa yhelt opekaveriltakin. Se fanittaa Antonioo. Se ihmetteli, et mitä oikeen oli tapahtunut, kun normaalisti mulla ei oikeen pysy suu kiinni.

No nyt mä sitten mietin valmiiksi, että mitä mä voisin Pekalle sanoa, jos joku päivä taas reissataan yhessä ratikalla.

Hei Pekka. Mä äänestin suo. Sä ja Paavo Arhinmäki ootte herättänyt mun kiinnostuksen politiikkaa kohtaan. Kiitos siitä. Mitä sä ajattelet täst maailman menosta? Musta kaikki on välillä aika todella pelottavaa. Säästöjä ja leikkauksia, lamaa ja lomautuksia. No mä jäänki nyt täs pois mutta oli kiva jutella. Sano Antoniolle terkut. 

Pakko nyt Pekasta jauhaessa jauhaa myös vähän Antoniosta. Mun mielestä tässä suomenturhinjulkkis valinnassa on tapahtunut ihan älytön vääryys ja virhe. Mun käsityksen (joka perustuu kauppareissuilla lehtien lööpeistä saatuun tietoon) mukaan se Antonio ei kuitenkaan huoraa jokaisen juorulehden palstoilla sillisariensa kanssa toisin kuin eräät. Ja joo myönnän, sorruin kesken krapulasekoilujeni katsomaan jakson tätä paskaa. Ja nyt hävettää.

Voisko joku muuten ystävällisesti kertoa mulle, että eletäänkö me oikeesti maailmassa, jossa kauneusihanteet on tällaset? Masentavaa. Emmä jaksa.