Koirakuiskaaja

Vili bongailee tipuja

Jottei menis koko elämä ihan pelkäks kotona kökkimiseks niin pyysin Vilin lenkittämään mua. Vili on kans aika söpöliini ja ihan vitun ylisosiaalinen. Oon yrittänyt vinkata sen mammalle, et jotain rauhottavii kehiin, ku tää poika säntäilee niinku ois tuli hännän alla. Tai sitten vaihtoehtosesti emännän pitäis ryhtyy hyödyntää tän jampan sosiaalisuutta. Oon ehdottanut, että opettais Vilin syöksymään komeiden nuorten miesten kimppuun sen sijaan, et hyökkää vaan ihan randomisti joidenki pappojen syliin. Tällä lenkillä me saatiin Vilin ansioista juttuseuraa sellasesta 70+ herrasta.

Oli kyl ihan toppen homma, että Vili sai tän koirakuiskaajan ulos pesäkolostaan. Pakko kuitenkin edelleen soimata tota aurinkoa, en mä piristynyt. Päinvastoin mä oon nyt ihan uupunut mut se johtunee varmaan osin tästä raittiin ilman yliannostuksesta (en oo tottunut tällasiin määriin, ei oo toleranssia). Toi koira on kyllä niin kätevä juttu, et on sit niinku seuraa, ettei tartte yksin päämäärättömästi mennä tonne ulos hillumaan. Pitäs varmaan laittaa tohon lähialepaan ilmotus, että luotettava ja eläinrakas tyttö tarjoaa koirankusetusapua. Tai sitten mä kaivan ne Mörrin punaset valjaat jostain kaappien kätköistä. Sit mirri vaan köyteen kiinni ja lähipusikkoon mouruamaan.