Pulla on tehty sokerista.

Pulla löysi sisäisen leipurinsa.

Maanataina mun lounas oli nestemmäinen/kupliva, eilen salaatti ja tänään nautin sitten kuvassa olevaa piirakkaa (vittu et olen hyvä malliesimerkki lapsukaisille). Näin viime yönä unta, että olin holhouksenalaisena, siis vähän niinkun Britney Spears (muita yhtymäkohtia meidän elämissä ei sitten taidakaan olla). Kun tarkemmin mietin näitä mun ruokailuja, niin ei se ehkä olisi kovin huono juttu, että joku vähän katsois mun perään ja pitäis huolta mm. mun syömisistä. Tosin siinä unessa mun holhooja oli mun äiti. Ei se oikeesti jaksais mua holhota ja paimentaa. Et ei kai tässä muu auta kun toivoa, että noi työkaverit syö äkkiä ton piirakan loppuun, ettei tartte jälkkärikskin vetää sitä.

Mä en ymmärrä mitä vittua mulle on taas tapahtunut, kun tää syöminen on niin vitun hankalaa. Jonain päivänä mä ahmin kun sumopainija ja sit taas välillä en saa mitään alas tai ei tee mieli mitään. Saattaa mennä jopa viikkokin, etten syö kunnon ruokaa ollenkaan, vaan sit syön mitä sattuu kaapista löytymään ja juon töissä pillimehuja. En jaksa käydä kaupassa tai laittaa ruokaa mutta sit joskus kun käyn niin myöhemmin iso osa ostoksista lentää pilaantuneena roskiin.

Mä en vieläkään käsitä, et mikä ihmeen mielenhäiriö muhun eilen iski, et jaksoin/viitsin ryhtyä leipomaan. Enkä edes sit ahminut sitä niin, et mun leipomukset ois tullut korvista ulos. Söin leipomaani herkkua kohtuudella. Oli muuten varmaan eka kerta ikinä. Sit vein loput duuniin meijän departamentokseen. Säälittävää perseen nuolemista, ankee yritys päästä suosioon.

Visst ser det gott ut!

Toi leipominen oli kivaa mut muuten mulla on ollut vähän paska mieli, johtuu pitkälti aiheesta, josta kirjotin eilen. Mulla tuli hirvee ahdistus, kun olin julkassut sen jutun. Murehdin tietenkin, että mitähän muut taas musta ajattelee, kun noin huonosti hoidan ihmissuhteitani. Pitävät varmaan hirveenä paskiaisena jne. Tosi rakentavaa itsensä mollaamista. Mut ei sille voi mitään. Mä poden jäätävää syyllisyyttä siitä, etten oo tehnyt mitään korjatakseni meidän välejä, koska tietenkin tää välirikko oli mun syy ja munhan se siis pitää korjatakin. Ois kiva tietää, että mollaakohan se toinen osapuoli itteään yhtä rankasti?

Et tässä sitä räpiköidään ihmissuhdeviidakossa ja turpiin tulee liian usein.