Tunnelma ei ole kauniista vappupalloista huolimatta kovinkaan huipussa. Valvoin taas melkeen koko yön Vihdoin aamulla yhdeksän jälkeen nukahdin. Mietin ja murehdin. Toivoin, että olis ollut juttuseuraa, jonka kanssa yhdessä jauhaa asioita, siis ihan muutakin mun vaan tätä masennusshittiä. Osaan mä muustakin puhua. Terapiakin on vasta ylihuomenna, en mä kyllä ikinä siellä olessa muista mitään. Siellä mulla pyörii se sama paska levy kerrasta toiseen, vaikka kotona olessa tulee mieleen ääretön määrä asioita, joista ajattelen, että tästä pitää sitten kertoa terapiassa.
Paskojen unien jälkeen sain kuitenkin revittyä itseni ylös. Siis ihan oikeasti ylös sängystä. Aloitin eilen pyöräilykauden ja siitä innostuneena keksin sitten, että polkasen puolityhjillä kumeilla kätevästi salille. No matkalla tuli jo vastoinkäymisiä (muistoja menneisyydestä) ja päädyin juoksumatolle kyynelehtimään. Mä oon kuitenkin sen verran kova possu hikoilemaan, että ne kyyneleet varmaan sekottui ulkopuolisten silmissä hikeen. Ja jos ei, niin mitä sitten.
Laiskahkon ja lihasmassan kasvattamisen sijaan kyyneleiden tuotantoon keskittyneen treenini jälkeen uhmasin
Mun vapppusuorittaminen oli nyt tässä. Selvisin hengissä tosta keskustan väenpaljoudesta ja karnevaalihumusta. Ahdisti ihan perkeleesti mutta vähemmän kun vaikka vuosi sitten. Oikeen värikästä vappua kuitenkin kaikille ja naamarit naamaan. Itsehän en vappuna naamaria käytä, sillä maski on päällä arkena niin paljon.
p.s. Mä olen ihan varma, etten eilen pyöräillyt ilman satulaa mutta siltä nyt kuitenkin tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti