Voi että mitä aarteita mun sängyn alta löytyi sen viime viikkosen sängyn vaihdon yhteydessä. Mun kauan kateissa ollut Kalle Kuninkaallinen-kirjanmerkki löytyi. Carl Philipin kannustuksella mä aloin taas pitkästä aikaa lukemaan. Iltasatuna mulla on nyt (seuraavan ikuisuuden) Rosa Liksomin Hytti nro 6. Mä pidän lukemisesta tosi paljon mutta mulla on ollut keskittymisvaikeuksia niin, ettei lukeminen oikeen oo sujunut. Jotenkin sitä on palannut vähän maan pinnalle ja ymmärrän taas ehkä pikkasen paremmin niitä lapsukaisia koulun penkillä. Onhan se vittumaista, että luet saman sivun/tekstin monta kertaa, etkä tajua tai muista lukemastasi mitään.
Mulla vaan lähtee ajatus harhailemaan ja on todella vaikea unohtaa muu maailma, kun luen. Aiemmin pystyin täysillä uppoutumaan kirjan maailmaan, heittäytymään tarinan vietäväksi ja nauttimaan siitä. Nyt mä otsa kortussa koitan saada jotain tolkkua lukemastani ja muistella, mitä edellisellä sivulla kerrottiin. Pelkkä henkilöiden nimien muistaminenkin on välillä täyttä tuskaa. Onks mun pää menny pilalle kaikista niistä lääkkeistä, mitä oon vetänyt/vedän vai onko tääkin täysin normaali masennuksen oire? Ja miksei tää vitun muisti pätki niissä asioissa, joiden muistaminen tekee ihan törkeen kipeetä? Onks tää nyt sit sitä valikoivaa muistia?
2 kommenttia:
Kun itse olin masentunut meni keskittymiskyky aika pitkälti. Ei todellakaan pystynyt kirjaa lukemaan. Musiikki oli ehkä ainoa asia, jonka kanssa saatoin viihtyä hetken. Leffat ja tv jäi myös aika vähälle katselulle. Omat fiilikset puski koko ajan päälle. Musiikistakin valitsin ne joiden kanssa sai surra tai itkeä tai ahdistella. Eli ei mitään kovin iloisia biisejä tullut kuunneltua..
Sama, eipä oo kauheesti mitään diskojytkettä soittolistoilla tällä hetkellä. Olis vaan niin ihanaa karata hetkeksi tätä todellisuutta jonnekin romanttiseen komediaan tai kirjan tarinaan. Hytti nro 6ssa meen nyt sivulla 32, enkä muista yhtään mitä eilen luin.
Lähetä kommentti