Itseaiheutettua

Onneks hiihtoloman nimi on talviloma. Se tuntuu jotenkin armeliaammalta tälläselle kotona tai kylvyssä lillivälle mörölle. Heräsin äskettäin päiväunilta, jotka aloitin noin kaksi tuntia yöunilta heräämisen jälkeen. Eikä tämä päivä ole siis mitenkään poikkeuksellinen. Tähän astiset lomapäivät olen viettänyt pitkälti samalla kaavalla mutta totaalisen passivoitumisen saavuttaminen on nyt uhattuna. Huomenna pitää nimittäin poistua kotoota ja käydä terapeutin luona. Sinne onneks kehtaa mennä paskasilla hiuksilla. Tosin musta on kyllä nykyisin tullut aika joustava ton kehtaamisen suhteen. Tästä ehkä tuoreimpana osoituksena viime viikonlopun verkkareissa ja paskasessa tukassa hilluminen erään Suomen ykkösartistin Johanna Tukiaisen keikalla.

Ei varmaan pitäs enää edes ihmetellä, miksei mun vointi parane.