Hyvinvointiyhteiskunta

Kerroin jokin aikaa sitten tästä ongelmasta. No arvaatte varmaan, ettei asia meinannut edetä milliäkään ilman useaa puhelinsoittoa ja totaalista kilahtamista. Terveydenhoitajat kirjoittivat moneen kertaan lääkärille viestejä asiani kiireellisyydestä ja lääkärin piti soittaakin minulle (kun hoitsut kyllästyivät mun puheluihin, ihan ymmärrettävää, perseest et ne saa lääkäreille kuuluvat paskat niskaansa), jotta saisin varmuuden asian etenemisestä.

Odottelin sitten kärivällisesti lääkärin puhelua, jota ei kuitenkaan kuulunut. Soitin itse taas ties kuinka monetta kertaa sinne terveyskeskukseeni. Hoitajalla oli aluksi vähän vittuuntunut asenne mutta kyllä se sitten siitä muuttui, kun en antannut periksi. Hoki vain, että hän ei osaa auttaa ja kehtasi vielä sanoa mulle, että ei tarvitse hermostua ennenkuin mä edes olin ehtinyt hermostua. Siitä mulla meni sit lopulta kuppi ihan nurin.  

Älä sano mulle, että ei tarvitse hermostua. Mulla on äärettömän hyvä syy hermostua, kun tämä lääkäri ei hoida työtehtäviään kunnolla. Mä olen tammikuusta asti odottanut tätä helvetin lähetettä ja ei tässä nyt varmasti ole kyse siitä, että lääkäri olisi näin kiireinen. Ja jos sä et osaa auttaa tässä asiassa, niin ohjaa mut eteenpäin jollekin joka osaa.

Lopputulos oli, että hoitaja laittoi varmaan sadannen muistutuksen lääkärille, uuden soittoajan ja antoi mulle vielä ylilääkärin puhelinnumeron. Ärsyttävää, että piti taas kerran kilahtaa ja jankuttaa, että mut otetaan tosissaan. Seuraavana päivänä arvon lääkäri sitten vihdoin suvaitsi soittaa mulle. Jopa meikäläisen kaltainen sekopää kuvitteli, että se lääkäri olisi edes pahoitellut asian hoitamatta jättämistä mutta kuulin vain jonkun oudon selityksen kiireestä ja sairastamisesta. Vittuako mua hänen sairastamisensa kiinostaa, ihan on omassa terveydessä tarpeeksi ajattelemista.

Tuli sellanen olo, että pitäs taas pimahtaa kunnolla niin pääsis julkisen terveydenhuollon kautta hoitoon inhimillisessä ajassa. Miten tässä maassa ei ymmärretä ennalta ehkäisyn voimaan? Vai onko tää mun kitinä vaan osoitus siitä, millanen kermaperse mäkin olen, kun oletan yhteiskunnan rahoittavan sairastamiseni kustannukset lähes täysin? Saavutetuista eduistahan ei luovuta mutta kai tää julkisen terveydenhuollon tila on vaan karu tosiasia, joka ois parempi vaan hyväksyä ja rupee samalla etsiin duunia, jossa on hyvä sopimus työterveyshuollon kanssa.

p.s. Tarkotetaanko sillä sanalla julkinen, että kun asioit terveyskeskuksessa, et siel ei niinku oo ollenkaa mitään yksityisyyttä?