Tunnistetaan tunnetila: Vitutus

Syy vai seuraus?

Koska yks maisterintutkinto ei vaan ole tarpeeks, käväsin näyttämässä naamaani yksissä pääsykokeissa tos menneellä viikolla. Persiilleenhän se meni, kuinkas muutenkaan. Tosin jos valmistautuu kokeeseen lukemalla kaks päivää, yhden yön ja satunnaisia junamatkoja, niin olis kai suuri vääryys, jos opiskelupaikka näin vähällä valmistautumisella lohkeis. Mähän kuitenkin erittäin kypsänä ihmisenä syytän huonosta suorituksestani kokeen laatijoita. Eihän siinä kysytty mitään oleellista. Kysymykset oli tyyliä, mitä sivun 143 alalaidassa luki. No en vittu muistanut. Edellisestä pääsykokeesta on jo sen verran aikaa, etten muistanutkaan niiden olevan täynnnä epäolennaista pilkunviilaamista ja pääsykoekirjan ulkoaopettelemista. Omien aivojen käyttö ja lukemansa ymmärtäminen ja soveltaminen on ihan toisarvoisia seikkoja.

En tiedä mikä mua vituttaa eniten. Se, että en lukenut tarpeeksi vai se, että edes kuvittelin, et mulla ois ollu jotain mahiksia onnistua. No se on nyt mennyttä elämää, katotaan jaksanko ens vuonna koklaa uudestaan. Nyt ei ehkä ollut ihan optimaalisin ajankohta noin niinku pänttäämisen kannalta. Mun keskittymiskyky on yhtä huippuluokkaa kun jollain yläasteikäsillä murkuilla ja muisti taas pelaa kun vanhalla emännällä. En tiedä johtuuko lääkkeistä vai mistä mutta mun muisti on huonontunut todella paljon ja samoin keskittymiskyky.

Vasta koetta edeltävänä päivänä keksin raahata itseni, kirjat ja alleviivaustussit terasille siiderin ääreen ja johan homma rupes toimimaan. Pointti ei kyl siis ollut se siideri (vaik kylhän se piristi), vaan se et mun piti lähtee pois kotoota. Lukeminen sujui, kun ei lähistöllä ollut sänkyä, jonne mennä lepäämään ihan vaan hetkeksi. Tää on kyl ihan perseestä, että kotona mä en saa aikaseks mitään. Kokeiden korjaaminenki sujuu töissä paljon tehokkaammin, vaik ympärillä ois sata kolleegaa jauhassa sontaa.

Ja en todellakaan tiedä, mitä mä teen hereillä tähän aikaan. Huomenna ei onneks oo koetta, et voin taas nukkua koko päivän tän hyvin valvotun yön jälkeen.

p.s. Jos (tää siis ihan hypoteettinen pohdinta) päättäis, et ei enää kiroiliskaa, niin mitäs sitten pitäis sanoa, kun vituttaa? Ärsyttää on liian laimee ja harmittaa on sitäkin laimeempi. Suuttuminenkaan ei oo sama asia. En tiedä.