 |
| Tarralähetys |
Mun sielunkumppani on 4-vuotias pikkutyttö, joka on nimetty jonku
kukan tai puun tai jonku vastaavan mukaan. Olin joskus askartelumoodin ollessa päällä,
liimannut ihmissuhteen tylsään, mustaan Iphoneen jonkun sievän
glitteritarran. Nyt kyseinen tarra oli ekaa kertaa saanut osakseen ansaitsemaansa ihastelua ihmissuhteen työkaverin kersalta. Mä liikutuin tästä tarinasta niin paljon, että lähetin likalle muutaman glitteritarran.
Tää pirpana saattaa olla mun uus paras ystävä. Musta tuntuu, että meillä vois olla paljon juteltavaa. Tai no katsotaan nyt, onko se tykännyt mun tarralähetyksestä (mut miksei olis tykännyt?).
Nyt menen piehtaroimaan uusiin, puhtaisiin ja pehmoisiin lakanoihin. Natti natti ja sov gott!
Tää pirpana saattaa olla mun uus paras ystävä. Musta tuntuu, että meillä vois olla paljon juteltavaa. Tai no katsotaan nyt, onko se tykännyt mun tarralähetyksestä (mut miksei olis tykännyt?).
Nyt menen piehtaroimaan uusiin, puhtaisiin ja pehmoisiin lakanoihin. Natti natti ja sov gott!
4 kommenttia:
"Antaminen palkitaan aina.
Jos ei muulla, niin paskalla."
Jännityksellä odotan paskalähetystä, vielä ei ole saapunut mutta tulee varmasti. Ennenmin tai myöhemmin.
Hei,
en enää muista, mitä kautta eksyin blogiisi muutama päivä sitten. No, joka tapauksessa kirjoituksiasi on mukava lukea. Itse uuvuin muutama vuosi sitten totaalisesti ja nousu "ihmisten ilmoille" tekee tiukkaa, edelleen. Yritän silti, vaikka olenkin usein matkassa pessimisti ei pety koskaan -asenteella.
Olipa ihana kommentti! Vaikka tätä eniten itseni viihdyttämiseksi teen, on silti aina kiva kuulla, että joku tykkää. Tsemppiä ja toivottavasti jaksat ja pääset takaisin jaloillesi. Ja mikä tärkeintä muista, että meitä pessimistejäkin tarvitaan!
Lähetä kommentti