Päästyäni kotiin lysähdin eteisen lattialle vartiksi itkemään. Siitä menin sitten lääkekaapin kautta suihkuun. Parin rauhottavan ja kuuman suihkun jälkeen sain yhden ystävän langan päähän. Kenellekään muulle tästä ei olis voinut avautuakaan, joten sietää olla onnellinen, ettei tää kohtaaminen tapahtunut huomenna, kun kyseinen puhelinterapeutti on reissussa.
Ja onhan se koko ajan ollut tiedossa, että tää kamala päivä tulee. Sen verran pieni kylä tää Helsinkikin on. Ei sitä vaan ikinä taida olla henkisesti valmis tollasiin kohtaamisiin. Varsinkin kun on itse liikenteessä verkkareissa ja kulahtaneessa paitulissa kaiken kaikkiaan edustavan näköisenä ja toisella osapuolella on siinä käsikynkässä se rebound, jonka ei edes kaiken järjen mukaan pitäs enää olla kuvioissa. Eikö laastarien viimenen käyttöpäivä oo siinä vuoden kohdilla? No mä oon kuitenkin ainaki paremman näkönen kun tää korvaava tuote. Tämä on oma objektiivinen mielipiteeni. Kyllä sillä ulkonäölläkin on väliä.
Sattuu nyt niin kovin joka soluun ja lihakseen, että en pysty selittämään tästä enempää. Meen sänkyyn tärisemään ja yritän lääkitä iteseni tunnottomaksi. Ja ennen kaikkea yritän muistaa hengittää. Ulos ja sisään.
Tää biisi oli vielä pakko kuunnella, jotta saisin oikeen kunnolla piehtaroiduttua itsesäälissä ja ikävässä. Tulee niin haikeena muistona mieleen Eksä rämpyttelemässä tätä biisiä kitarallaan ilman paitaa.
1 kommentti:
Miulla on jotain siulle tuolla blogissani =).
Lähetä kommentti