Leikitään normaalia

jostain täältä

Aikamoista jäätymistä oli toi mennyt viikko. Sen Eksän kusipäisyyden takia piti tietty vähä itkeskellä. Siipi oli melkosen maassa. Satunnaisesti sain toista siipeä vähän nostettua mutta yleisolotila on ollut helvetin ahdistunut. Lisäksi tässä kylässä on Eksän kotikaupunginosan lisäksi nyt sitten toinenkin paikka, johon en enää uskalla mennä, koska pelkään tietty että salama voi iskea kahdesti samaan paikkaan. Et nyt täs sitte vältellään menemästä pitkänsillan väärälle puolelle ja hyvinhän se meni perjantaihin saakka.

Sit tajusin et oli faijan kuolinpäiväkin. Onhan siitä jo vuosia aikaa mutta kaipa sekin jotain tuntoja herättää. Ja terapeutti se vaan lomailee. No Kotihoito onneks palas lomalta ja sain siltä vähän lohtua. Kaiken tän draaman keskellä tapasin sitä mun treffityyppiäkin. Koklaan et toimisko, jos vaihtas lohturuoan lohtusutinaa, teen empiiristä tutkimusta. Oon nyt vielä toistaseks yrittänyt ylläpitää illuusioita siitä, et mä oon jokseenkin normaali. Tälläsellä viikolla se oli astetta haastavampaa. Toivottavasti en ihan vielä paljastunut.

t. Naamarinaama