keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Uusi perheenjäsen

Tänne Mörrin ja mun valtakuntaan on muuttanut nyt kai sitten pysyvästi uusi asukas. Neiti Villakoira on ilmeisesti kotitunut tänne hyvin ja kokeen tän mestan niin turvalliseks, että on myös ryhtynyt lisääntymään. Melko hedelmällisessä iässä toi mun villis, koska sen uusia pieniä klooneja on ilmestynyt joka nurkkaan.

Neiti Villis poseeraa
Muitakin ihania kohokohtia on jo tällein alkuviikosta ollut. Maanantaina oli mun tädin syntymäpäivät. Sain kutsun viettämään leppoisaa eläkepäivää tätini kanssa ja siemailtiin vähän kuohuviiniä merkkipäivän kunniaksi. Mitään oikeeta lahjaa en taaskaan keksinyt mutta ehkä joku aineeton asia kuten aika ja seura on mun tädille sopivampia lahjoja. Niitä siis kehiin.

Skål!
Mun ruokailuhetket nousee myös tän alkuviikon huippuhetkien kärkisijoille. Maanantaina lounas oli tosiaan nestemmäinen. Sit iltapalaksi meni pussillinen Suffelipuffeja. Säälittävää kyllä, en pystynyt syödä koko pussia ihan yhdellä kerralla, vaan osan vetäsin napaan hieman myöhemmin pahan olon hellittäessä hetkeksi. Alla olevassa kuvassa on tämän päivän päivällinen. Näiden herkkujen lisäksi en juuri muuta ole syönyt, eli ravintoaineet ja kivennäisaineet on varmasti tullut tankattua ja juuri sopivassa suhteessa. Musta vähän tuntuu, että mun kissakin syö terveellisemmin ja paremmin kun mä, vaikka sen pääasiallinen ravinto koostuu nappuloista. Toisaalta tarviiko sitä niin kauheesti syödä, jos pötköttelee sängyssä kuuteen asti illalla ja palaa takasin tuttuihin asemiin viitisen tuntia myöhemmin. Ei meinaa vuorokaudessa tunnit riittää mihinkään, kun lepäämiseen menee niin paljon aikaa. 

Voihan strösseli!

No jännityksellä odotellaan, millasia piristeitä mä saan torstaina, kun pääsen vihdoin sinne psykiatrille. Mitähän ihmettä tähän koomatilaan nyt edes vois määrätä? Aamuisin 300mg uskoa tulevaisuuteen ja 250mg elämänhalua, illalla 100mg unihiekkaa, 125mg painajaistenpoistajaa ja 300mg kauniita unia. Lisäksi tarvittaessa 10mg itseluottamusta kolme kertaa päivässä. 

2 kommenttia:

Saretska kirjoitti...

Komea villis! Eikä maksa paljon! Meillä on jo vuosia kinuttu koiranpoikasta, kelpaiskohan tuollainen nuorimmaiselle, olis nääs meilläkin niitä kennelillinen tuolla sänkyjen alla :D

Niina kirjoitti...

Ehdota ihmeessä ja voikin lisätä cv:n harrastuksiin kennelin pitämisen ja koirien kasvattamisen.