Seuranhaku

Tää verovaroilla kustannettava kotihoito on aivan mahtavaa (apua, kehunko mä julkista terveydenhuoltoa??). Ekanakin tää tyyppi ei ole mikään huumorintajuton mukanuorekas mielenterveystyöntekijä niinkun eräät, joiden hoidosta olen joskus saanut nauttia, vaan tää on asillisen asiaton ja järkevä. Se puhuu mulle ku toiselle aikuiselle ja on läsnä. Ihan vielä mä en ole tavoittanut tän jutun syvintä ideaa mutta ainakin tää touhu nostaa vähän mun mielialaa ja tänään sain ladattua pesukoneeseen paskaset reissuvaatteet.

Tän kotihiirenä olemisen takia mulla on usein hirvee tarve saada jutella ihan arkipäiväsistä jutuista ja siihen toi antaa myös mahdollisuuden. Samalla kun mä viikkaan vaatteita kaappiin jauhetaan jotain skeidaa. Mukavaa. Nyt joku varmasti vittuuntuu, kun tajuaa millaseen höpöhöpöön niitä veromarkkoja käytetään mutta ei mikään lääke tai terapia voi tarjota tätä samaa. Mulla ei ole tällä hetkellä elämässä hirveesti ihmisiä ja sen vuoksi onkin varmaan ihan hyvä, että en näitä muutamia ihmisiä rupee kuormittamaan mun kotitöidentekemättömyysvalituksella. Loogista, eikö? 

Mut siis se tän päivän puheenaihe. En muista, mistä kaikesta aloin valittamaan mutta lopulta juttu rönsyili ihmisten tutustumiseen. Ryhdyttiin miettimään, missä aikuinen ihminen koulun lopettamisen jälkeen tutustuu kehenkään, siis sekä naisiin että miehiin. No töissä joo, mut sielläkin osa on ihan pystyynkuolleita tylsimyksiä, sit tietty harrastukset ja sokerina pohjalla kännissä baarissa. Kaikki ihan jees vaihtoehtoja, tosin mulla ei oo nyt duunia, uutta harrastusta en oo vielä keksiny (any ideas?) ja sitä baarissa huoraamistakin on tullu harrastettuu ihan ahkerasti mut hirveen pysyviä suhteita ei oo tullut luotua.

Tyrmättyäni nää ideat Kotihoito heitti ilmoille ajatuksen internetistä. Hän itse on kuulemma muuttanut aiemmin negatiivista kantaansa utealiaan positiiviseksi, vaikka vielä ei mitään uusia tuttavuuksia olekaan kehissä. Tähänkin mun on tietty pakko suhtautua superkriittisesti ja muistuupa mieleeni kaunis tarina ekasta poikaystävästäni, joka haki pettämisseuraa netistä. No siitä on jo aikaa ja ne haavat on nuoltu. Vielä mä en laita itseäni noille nettimarkkinoille mutta ryhdyin kuitenkin huumorimielessä (kuinkas muutenkaan) miettimään mun seuranhakuilmotusta. Se vois mennä vaikka näin:

Nuorekas muttei enää niin nuori työelämästä tauolla oleva emäntä hakee kauppakassien kantajaa. Pulkannarutkin kelpaavat. Tyydytäänkö vähään ja tutustutaan toisiimme?

terv. Pulla

Menis deittisivut tukkoon suosion takia, joten julkasen tän mun ilmotuksen nyt vaan tässä mun blogissa. Tositarkoituksella.

p.s. Oonko mä jotenkin vanhan koulukunnan ihmisiä, kun mun näkemys nettideittailuun on niin negatiivinen? Onks tääl netissä muka normaalejakin ihmisiä?