keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Iltapala

Erehdyin eilen selaamaan vuoden takaisia valokuvia ja tajusin, että olen lihonnut enemmän kun olen halunnut uskoa. Vielä vuosi sitten mulla ei ollut yhtään vatsaa. Nyt on, vaikka kuinka yritän vetää masua sisään.

No päätin sitten, että nyt alkoi kunnollinen elämä ja lituska vatsan etsintä. Koska mä olen liian masentunut ja uupunut urheilemaan, täytyy ryhtyä tarkkailemaan syömisiä. Ja sehän onnistuu! Söin iltapalaks porkkanoita. Tänään jatkoin aika hyvin samalla linjalla. Lounaaksi söin voikkarin ja kuvassa iltapala. Arvatkaa onko pahaolo. En ees kyennyt syömään tota ankeen pientä aakkospussia kokonaan, kun rupes tulee ällö olo. Pitää jatkossa tyytyä vain suklaaseen, siitä ei tuu niin paha olo.

Kaupassakäyminenkin on jotenkin kamalan vaikeeta. Ekanakin ihan sinne meneminen on työlästä ja sitten vielä pitäs päättää, et mitä ostas, kun mitään ei tee mieli. Sitten ostan karkkia ja mehua, koska kylhän ne sit säilyy. Kunnon ruokaa en osta, kun en mä jaksa mitään safkaa laittaa tai syödä ja ne eväät menee sit pilalle ja roskiin. Tää on niin syvältä, että syön nykyisin vähemmän kun joskus aiemmin mutta lihoan.  Miten voi lihota, vaikkei ole ruokahalua? No kai sitä voi, kun ei liiku ja kurkusta menee alas vaan sokeria ja rasvaa. Saisimpa mä mun ruokahalun, ruoanlaittamisinnon ja liikkumisen ilon takaisin.


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Masentuneen aineenvaihto on kummallista. Joskus sitä laihtuu, vaikka söisi mielinmäärin ja viettäisi kaiken aikansa sohvalla koomaillen. Toisinaan taas tuntuu, että pelkkä vesilasikin tuo kilon lisää elopainoa. Koitahan pärjäillä!