Tasapainotonta

Historyboyn mummo oli pääsiäisvierailun jälkeen sanonut, että vaikutin oikeen tasapainoiselta ihmiseltä. Kysyin tietty heti, että kuinkas seniili se mummo oikeen on. No ihanahan se mummo oli, niinku pyöreet mummot yleensä aina on.

Jouluja ja juhannuksia mä en ihanasta mummosta ja kaikesta muusta mukavasta huolimatta tuu tulevaisuudessa Historyboyn sukulaisissa viettämään. Se rakkaustarina päättyi eilen. Juurikin rakkauden puutteeseen. Alan pikkuhiljaa epäillä omaa kykyäni solmia pysyviä ja läheisiä ihmissuhteita ja heittäytyä tunteiden vietäväksi. Tässähän vallan taas kyynistyy.

Päivän latteus

Saako näin edes sanoa?

Delete

Lisää ammatinvalintaa

Mun pitää oikeesti päästä uusiin piireihin. Kerroin eräälle ystävälle mun työhuolista ja pyysiin sitä ja sen kumppania keksimään, että mitä mä voisin tulevaisuudessa tehdä.

Näistä pitäis nyt sitten valita:
1. prostituoitu
2. työkyvyttömyyseläkeläinen
3. opettaja

Mä annan tän asian nyt vielä hautua vähän aikaa ennen kuin teen mitään päätöksiä.

Ammatinvalintaa

En saa taaskaan unta. Tällä kertaa syynä ei oo ylipitkiksi venähtäneet päikkärit tai mikään muu täysin itseaiheutettu paska. Mua ahdistaa tän hetkinen työtilanne aivan suunnattoman paljon eikä asiaa auta yhtään se, että koulujen työrauhattomuus ja muut ongelmat on viime päivinä olleet esillä muuallakin kun siellä koulussa kultaisen 8B:n tunneilla.

Musta ei valitettavasti löydy sen vertaa idealistia, että jaksaisin uskoa näiden julkisten keskustelujen ja mielenilmausten johtavan mihinkään konkreettiseen parannukseen. Puhutaan kauniisti yhteisestä vastuusta, koskemattomuudesta ja turvallisuudesta mutta luvataanko ryhmäkokoja pienentää tai yritetäänkö kaltaisteni kalliiden mutta opettamisesta innostuneiden maisterien työssäjaksamista parantaa maksamalla kesälomalta palkkaa tai muuttamalla vuosi toisensa jälkeen jatkuvia määräaikaisuuksia edes joskus vakinaisiksi.

Kevät on määräaikaisena olevalle helvettiä. Koulussa monet asiat tähtää jo tulevaan lukuvuoteen, jolloin mä tuskin olen enää talossa. Silti mä istun varastossa laskemassa kirjoja. Jos mä olisin huolimaton tai mun työmooraali olis löyhä, mä laskisin väärin. Tässä kohtaa lukuvuotta, epätietoisena tulevasta, nykyistä työtä suuremman huomion saa uuden työpaikan puuttuminen ja sen etsiminen. Mä myönnän, hoidan tällä hetkellä työni minimipanostuksella. Se varmasti huonontaa koulurauhaa.

Tän mun työmotivaatio-ongelman myötä oon pitkin kevättä pohtinut alan vaihtamista, vaikka opettamisesta nautinkin. Ongelma taitaakin olla siinä, että peruskoulussa aikaa menee käsittämättömän paljon kaikkeen muuhun kun opettamiseen. Ja toki mua vituttaa tää ikuinen sijaisen leima, joka mulle taitaa olla jo tatuoituna otsaan.

Seuraavaks pitäs sitten vaan keksiä, että alanko mä syrjäytyneeks mielenterveyskuntoutujaks tai kenties muotibloggariks. Kaikki hyvät ideat voi laittaa tonne kommentteihin. Lääkäriksi en ala, koska veri ällöttää.

Nyt pitäs vielä hetki sinnitellä hereillä ennenku pitää lähtee töihin. Virkistykseks vielä tää jo aika vanha vitsi. Toimii silti.

Onnea vaan ja turpaan!

Oon ollut alkuvuoden jotenkin kummissani, kun kaupoissa on kuulemma alettu entistä ahkerammin kysymään ikää kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä, eikä mua ole pyydetty näyttämään henkkareita kertaakaan (tosin ei mulla ole voimassa olevaa korttia vieläkään). Täytin kuitenkin 30 vasta tällä viikolla. Lisäks joku idiootti sanoi, että muistutan Jenni Haukiota. Ei mulla ole ikäkriisiä mutta ilmeisesti tää universumi yrittää kyllä tehdä kaikkensa, että mulle tulis sellainen.

Tän syntymäpäivän ehdoton kohokohta oli törmääminen Tuksuun yhdessä lähikuppilassa. Kävin mä myös teatterissa ja huolimatta esityksen hyvästä laadusta ei se kyllä voittanut kunnon tosielämän sosiaalipornoa, jota maamme ykkösblondi tarjoili.

Miksi onnitelluihin pitää aina kirjottaa jotain kamalia latteuksia? Tuksukin noudatti kyseistä sääntöä tällä omaperäisellä kehoituksella. 

Elämän ohje vanhemmalta keittäjältä

Itseaiheutettua

Onneks hiihtoloman nimi on talviloma. Se tuntuu jotenkin armeliaammalta tälläselle kotona tai kylvyssä lillivälle mörölle. Heräsin äskettäin päiväunilta, jotka aloitin noin kaksi tuntia yöunilta heräämisen jälkeen. Eikä tämä päivä ole siis mitenkään poikkeuksellinen. Tähän astiset lomapäivät olen viettänyt pitkälti samalla kaavalla mutta totaalisen passivoitumisen saavuttaminen on nyt uhattuna. Huomenna pitää nimittäin poistua kotoota ja käydä terapeutin luona. Sinne onneks kehtaa mennä paskasilla hiuksilla. Tosin musta on kyllä nykyisin tullut aika joustava ton kehtaamisen suhteen. Tästä ehkä tuoreimpana osoituksena viime viikonlopun verkkareissa ja paskasessa tukassa hilluminen erään Suomen ykkösartistin Johanna Tukiaisen keikalla.

Ei varmaan pitäs enää edes ihmetellä, miksei mun vointi parane.

Ystävänpäivälässytystä

Kuulin, että uus tapa lähestyä paskaa maailmaa on suoran ratkaisun tai toteamuksen sijaan syyllistävän vastakysymyksen esittäminen. Keskivertokansalainen menee väkisinkin vähän hämilleen. Tätä voi just hyvin harjotella vaikka nyt ystävänpäivänä.

- Oletko sä taas unohtanut sun eväät mädäntymään jääkaappiin?
- Hyvin mahdollista mutta mitä Sinä olet tänään tehnyt, että Minä viihtyisin täällä paremmin?

Oikein ällömakeaa ja suklaisaa ystävänpäivää teille 13 lukijalle ja satunnaisille seuraajille myös!

t. Pulla + Mörri

Yhteishengen kohotusta

Mun on erittäin vaikea muodostaa mielipidettä ihmisestä, joka ennen kahdeksaa aamulla on siivonnut työpaikan jääkaapin, heittänyt homehtuneet sapuskat pois JA teipannut ympäri seiniä A4 kokoisia vittumaisia lappuja eväiden mätänemisestä. No oli ne laput vaaleanpunaisia näin ystävänpäivän hengen mukaisesti.

Jotain turhaumaa sekin selkeesti yritti taas purkaa. Täytyy varmaan itsekin kokeilla.

Onko hammas biojätettä?

Paras tapa saada kanssaihmisiltä (jopa niiltä vähemmän mukavilta) huolenpitoa ja huomioita, on mun kokemuksen mukaan hammassärky ja erityisesti alhaalla olevan viisaudenhampaan aiheuttama särky. Lisäksi harteille saa vielä sankarin viitan, kun tulee töihin hampaanpoisto-operaatiota seuraavana päivänä.

Harmi sinänsä, että nyt multa nykästiin se viimeinen sitten pois. Ellei niitä viisaudenhampaita kasva revittyjen tilalle uusia, on mun osalta peli jo menetetty. Nauttikaa ja käyttäkää tilaisuutenne hyväksi te, jotka vielä voitte.

Koira söi teidän sanakokeet.

Mulle tuli sellanen yllättävä tieto, että kaikki muut opettajat eivät ookaan ihan totaalisia hikareita. Yks opetuttava kertoi raivostuttavasta työkaveristaan. Se ei esimerkiksi jaksa korjata kersojen tekemiä kirjallisia juttuja, joten se sanoo tasasin väliajoin hävittäneensä ne. Lisäks sen kokeen korjaustyyli on vähintäänkin erikoinen. Se sutii punakynää sinne sun tänne ja heittää vastausten perään pisteitä fiilispohjalta.

Just nyt tekis mieli käyttää jompaa kumpaa näistä yllämainituista menetelmistä. Mulla on muutama sanakoenippu lojunut tossa yhessä muovitaskussa sen verran kauan, että kohta niissä on varmaan hometta. No onneks mun työmoraali on tässä asiasssa korkeampi kuin joillain muilla. Muutenhan mä olenkin sitten aivan täysin moraaliton ihminen.

Sisältä kaunis

Mulla on ollut naamassa nyt jo monta viikkoa aivan kamala finni, sillai kivasti keskellä leukaa. Vähän niinkun hinduilla se otsajuttu mutta vaan väärässä paikassa ja väärällä ihmisellä. No nyt se sit vihdoin alkoi kadota ja tilalle tuli huuliherpes. Eli paskan ja rumuuden määrä on vakio. Tai no mun kohdalla vakioo suurempi.

Tän muhkean leukafinnin elinaikana kuulin jostain syystä myös, että täällä internetissä on sivusto, jossa on videoita mm. ylikehittyneistä talirauhasista ja urpoista, jotka puristelee niitä ja jakaa tilanteesta kuvattua materiaalia muiden iloksi ympäri nettiä. Maailma on selkeesti paljon parempi paikka nyt kun netti on meidän kaikkien käytössä.

God bless world wide webb!

t. elefanttimiesnainen

Myrkkysienikastike

Vallitseva olotila pakotti kysymän keittiössä häärivältä Historyboylta, voisko kuitenkin olla pieni mahdollisuus, että noita korvasieniä ei olis muistettu ryöpätä. Kuulemma ei, joten sit mä skippaan koko aterian.

Koira söi kotiläksyt!

Jos kasiluokkalainen jaksaa maanantaina kello kahdeksalta aamulla sepittää jotain tarinaa liittyen läksyjen tekemättömyyteen, voi siihen vastata vaikka näin:

Excuses are like assholes, everyone's got one.

Tosin tääkini oli taas ihan helmiä siolle, kun se tampio luuli, että mä haukuin sitä persereiäksi.

She's alive

Pitäs herätä reilun viiden tunnin kuluttua ja raahata toi rinkka sekä oma äässi kentälle. En vaan malttais nukkua. Mulla on ihan kamalan haikea olo. Olisin halunnu et tää viimenen ilta ois jatkunut pidempään. Kymmenen vuoden takaisilla reissuilla se ilta jatkuikin aamuun asti mut enää mä en pysty lentään darrassa noin pitkää lentoa.

Tuntuu että aloin vasta muistaan millasta reissaaminen on. Kuinka kivaa on tutustua ja eksyä uusiin paikkoihin, kokea vähän romanssia auringonlaskussa ja ryypätä aamuun asti parin homon kanssa. Monia juttuja tuskin ois tapahtunu ellen ois ollu matkalla yksin.

Mä oon ihan pa, kuoleman väsynyt ja nuutunut mut tää on pakko tehdä uusiks. Nyt on tuntunu siltä, et oon vähän elossa taas.

Kuvassa peti johon nyt kellahdan. Otin vikaks yöks vähän luksuksempaa olemista. Jo riittää kaposissa 90cm levysissä sängyissä koisaaminen.

Taas yks vuosipäivä

Kello on tääl vähän yli puolen yön, mikä tarkottaa sitä, et selvisin täst karseest vuosipäiväst ilman mitään kamalaa sekoomista. Se yks ei varmaan edes muista tai ajattele enää koko eroo mut onneks itsekin pystyy toisinaan unohtaa sen.

Oli ehkä maailman paras idea lähteä reissuun ni on helpompi täyttää pää kaikil ympäril olevil jutuil ja hetkeks unohtaa kotona olevat asiat (paitsi rollee en tietty unohda).

Tää päivä täyttyi mm päikkäreistä, singapore slingeistä, valokuvaamisesta ja kiertelemisestä. Nyt mä otan pari tainnuttavaa pikku pilleriä ja laitan telkkarin hiljaselle taustalle ja sit korvalleen.

Moottoritie on kuuma

Pötkötän valveilla yöbussissa. Suunta kohti etelää, Singaporea. Kuuntelen ipodia ja kattelen kuvia kamerasta. Muut nukkuu tai ainakin tosta vierestä kuuluu tasanen tuhina.

Pitää varmaan ottaa pari tainnuttavaa lääkettä. Nyt kun uskallan taas juodakin vähän. Jännitin niin karseesti ku ei tienny millo pääsee vessaan, et ekat kolme tuntii matkast meni vaan pissahätää ajatellessa.

Jalkatilaa on hyvin ja tää wifi on myös aika luksusta. Työpäivän verran matkaa jäljellä.

Maja

Yritän taas kovasti uskotella itselleni, ettei muiden kokema onni ole multa pois. Sen verran kateellinen mä kuitenkin oon, etten vahingossakaan tykkää yhdestäkään päättyneen vuoden ihanuuden päivittelyyn keskittyvästä statuksesta.

Tää katkeruuden ja kateuden pesä on vielä viikon verran reissussa. Tän hetkinen maja on aivan ihana, vaikka saniteettitilat joutuukin jakamaan. Sisustus on japanilaishenkinen ja tosi tyylikäs ollakseen näin halpa mesta. Maksan omasta huoneesta reilut kymmenen euroo ja pelkäsin etukäteen, et luvassa on kauhee läävä.

Vähän ikävä Rompania.